Kelpaat kelle vaan, paitsi itsellesi.

No Comments

Takana on erityisen haastava syksy työrintamalla. Töitä on ollut paljon ja olemme menestyneet hyvin niin tiimi- kuin yksilötasolla. Ehkä joskus nuorempana ajattelin, että työtä ei voi olla koskaan liikaa. Ikä muuttaa ajattelutavan. Liika on liikaa. Omalla kohdalla liika ei tarkoita niinkään määrää vaan laatua. Kuormittavuus syntyy omien työroolien ristiriitaisuudesta.

Totuttuun tapaan kirjoitan ehkä itsestäni, mutta uskon, että ainakin luovalla alalla kuka tahansa esimiesasemassa työskentelevä pystyy allekirjoittamaan ajatukseni. Peterin periaatteen mukaisesti olen noussut organisaatiossa pätemättömyyteni tasolle. Kirjoittajasta ja mainonnan suunnittelijasta on tullut kauppakello kaulassaan Suomea kiertävä myyntiedustaja.

Kauppa käykin hyvin, kiitos kysymästä. Työssäni yritän luoda luottamusta ja ratkaista asiakkaiden haasteita. Onneksi apunani on 180 osaavaa ja motivoitunutta kollegaa. He tekevät hyvää työtä. Silti joku mättää. Minä mätän. En tyydy vähään. Olen kroonisesti tyytymätön tekemiimme töihin. Eikä se todellakaan johdu kollegoitteni työpanoksesta. En osaa olla tyytyväinen omaan tekemiseeni.

Tiedän, että aina ei voi onnistua. Sallin epäonnistumiset muilta. Usein jopa kannustan riskinottoon. Omalta osaltani en siedä virheitä. Pelkään, että jos minä teen virheen, se tekee arvottomaksi myös muiden tekemän hyvän työn. Yritän seurata työkavereitteni jaksamista. Kuulen kysyväni usein: ”Kui sää voit?” Luulen tarkoittavani sitä. En kysy sitä kuitenkaan juurikaan itseltäni.

Joskus tunnen itseni yksinäiseksi kymmenien ihmisten keskellä. Katselen, kuuntelen, vastailen, ratkon ja yritän auttaa. Harvoin kukaan kysyy minulta, miten voin. Ja turha kysyäkään. Toimenkuvaani kuuluu voida ihan hyvin. Minä voinkin ihan hyvin, kunhan he voivat hyvin. Hyvä johtaja asettaa yhteisen hyvän omien etujensa edelle. Enkä nyt puhu itsestäni. Puhun hyvistä johtajista.

Leave a Reply