Pehmeät tavoitteet

No Comments

Työviikot ovat kiusallisen aikataulutettuja. Palavereja eri kaupungeissa, siirtymisiä, deadlineja. Tilaa hengähtää ja levitellä siipiä on kiusallisen vähän. Me luterilaiseen ajatteluun lapsesta kasvatetut todellakin ymmärrämme tehokkuuden päälle. Meille on kunnia-asia palvella lähimmäisiä ja yhteiskuntaa arkisella työllään. Saamme aikataulujen ja sääntöjen noudattamisesta outoa nautintoa.

Työviikot vaativat palautumista. Onneksi viikonloppuna on toisin. Eilen siivosin autotallin, puhaltelin pihalla lehtiä, laitoin kausivaloja, kävin kaupassa, salilla, vuokrasin Filmtownista VHS:n, tilasin pizzat. Samaan aikaan kodinhoitohuoneessa oli täysi rähinä. Pyykkiä pestiin, kuivausrummutettiin ja mankeloitiin. Astianpesukone teki nöyrää työtään keittiössä. Onneksi nykylaitteissa on kello, joka kertoo ohjelman jäljellä olevan ajan.

Minulla ei ollut aikatauluja, koska oli vapaapäivä. Minulla ei olisi pitänyt olla aikatauluja. Silti aloitin autotallin järjestämisen ennakkosuunnitelmien mukaisesti tasan kello 10. Valmista piti olla 11:30. Lehtiin allokoin 45 minuuttia, valojen asennukseen toiset 45. Videovuokraamo, sali, kauppa, pizza – juuri tässä järjestyksessä – oli kahden tunnin ja viidentoista minuutin slotti. Elokuvan katsoisimme saunan jälkeen kello 18 alkaen. Katsoin ennakolta, että se kestäisi tunnin ja 51 minuuttia. Kaikki meni nappiin.

Seepra ei pääse raidoistaan. Excelismi ja tehokkuusajattelu ovat tatuoituneet sisimpäämme. Kiihkeä työelämä ja alati kasvavat tavoitteet valmentavat meidät ylikuntoon. Korkeammalle, nopeammin, voimakkaammin. Entä inhimillisemmin? Kuuntelevammin? Empaattisemmin? Joskus tavoitteet voivat olla myös pehmeämpiä, vaikka niitä onkin vaikeampi sovittaa exceliin. Valinta on meidän.

 

 

Leave a Reply