Yksi elämäni huonoimmista myyntikäynneistä

No Comments

Tapaan uusia, potentiaalisia asiakkaita miltei päivittäin. Olen valtaosassa tapaamisista hyvä. Uskaltaisin väittää, että jätän lähtiessäni oikein positiivisen kuvan itsestäni ja edustamastani yrityksestä. Tällä viikolla olen ollut huono. Tänään olin yksiselitteisen paska. Hävettää.

Eilen haaste oli korvatulehduksen tukkimat korvat. En kuullut. En oikein jaksanut seurata. Oma puhe kumisi päässä. Selvisin kuitenkin tyydyttävästi. Tänään aamullakin vielä selvisin rimaa hipoen kollegani tuella, mutta iltapäivän tapaaminen oli yksi urani karmeimmista. Mikä kaikki siinä meni vikaan?

1) Sovin 98 % tapaamisistani itse. Tiedän, miksi haluan tavata. Tunnen kohtaamani organisaation tuotteet ja palvelut, koska olen niihin tutustunut. Tänään lupauduin menemään kollegani puolesta kylmiltään buukattuun tapaamiseen.

2) Lähtötilanne jo itsessään oli huono. Olen tehnyt viime viikot todella pitkiä päiviä ja paukut ovat vähissä. Tunsin kyllä iltapäivällä tapaamani yrityksen ennalta, mutta sittenkin liian pintapuolisesti. Menin kylmätapaamiseen kylmiltään.

3) Minulle jäi tapaamisten väliin vain parikymmentä minuuttia aikaa asettaa aivot uuteen asentoon. En tehnyt sitä. Join pikaisen tuplaespresson ja vastasin kahvilan kiikkerällä pöydällä pariinkymmeneen sähköpostiin. En valmistautunut kohtaamiseen.

4) Pääsin palaveriin. Minua oli odotettu. Pöydällä oli kahvit ja pullat. ”No niin, sinulla on kuulemma mielenkiintoista kerrottavaa lobbauksesta”, isäntäni aloitti. Palaverin aihe tuli täysin puun takaa. En ollut perehtynyt siihen, millä kulmalla tapaaminen oli sovittu.

5) Raahasin itseni kestävälle jäälle. Pystyin keplottelemaan lobbauksesta pitkäjänteiseen sisällöntuotantoon ja markkinoinnin automaatioon. Sain aikaiseksi orastavaa ja kasvavaa kiinnostusta. Olin kuitenkin niin ahdistunut, että unohdin tehdä muistiinpanot.

6) Palaveri ei päätynyt täyteen mahalaskuun. Selvisin rutiinilla. Mutta kuka meistä haluaa selvitä rutiinilla? En ainakaan minä. Loppuilta menee miettiessä sitä, miten saisin tilanteen vielä kääntymään voiton puolelle. Ehkä pyydän anteeksi huonoa valmistautumistani.

Katsoin lähiviikkojen kalenteriani. Se näyttää sushibuffalta. Tarjolla on ollut niin paljon herkkua, että olen ahtanut lautaseni aivan liian täyteen. Ähkyhän siitä tulee. Oma vika. Peiliin katsomisen paikka. Pysähdys. Uusi startti. Anteeksi.


Leave a Reply