Ainoat tatuointini ovat ihon alla

No Comments

Olin taas kaksi intensiivistä päivää Nordic Business Forumissa. Kuten kaikkitietävä somejury onkin jo laajalti arvioinut, tapahtuman tämän vuoden sisällöllinen anti ei yltänyt laadullisesti edellisvuosien tasolle. Järjestelytkin hieman takkusivat. Mutta tapahtuma oli tälläkin kertaa todellakin osallistumisen arvoinen.

Onnistuminen on itsestä kiinni. Hyödynsin tällä kertaa täysitehoisesti Brella-sovelluksen tarjoamat verkostoitumismahdollisuudet. Kahdeksan 15 minuutin pikadeittiä potentiaalisten uusien asiakkaiden kanssa. Jokainen niistä oli erittäin laadukas. Nautin tapaamisista. Opin niissä taas arvostamaan supervoimaani.

Vapaa-ajalla olen mieluusti vain perheen ja läheisten ystävien kesken. Uusiin ihmisiin tutustuminen ahdistaa minua miltei fyysisesti. Työssä olen toisenlainen. Tapaan vieraita mitä mieluiten. Olen parhaimmillani uusien ihmisten kanssa. Vielä parempaa, mitä lyhyempi kohtaaminen on. 15 minuuttia on oikein jees jos lyhempään ei ole mahdollisuutta.

Eräs roomalaisen vapautetun orjan poika kirjoitti juuri ennen ajanlaskumme alkua ylös oodeja, jotka ovat ajankohtaisia yhä. Yksi niistä menee Toivo Viljamaan suomennoksena näin:

Pois, pois, Leukonoee, nuo utelut,
minkä mä, minkä sä
päivän huomenna saat! Myös jätä pois
tuo horoskooppien harras tutkiminen!
On paras vaan huomisen antimet
ottaa sellaisinaan.
Juppiter suo vuosia montakin
tai vain sen, mikä nyt kallioihin
aallokot uuvuttaa.
Heitä hupsutus pois, viiniä juo!
Katkaise hetkeksi suuret suunnittelut!
Seurassa voit ajankulun unohtaa.
Ota päivä kerrallaan! Luottaa et saa
liikoja huomiseen.

Oodin nimi on paljon itse runoa ja sen kirjoittajaa tunnetumpi. Kyseessä on Horation kirjoittama Carpe diem. Tatuointina se olisi ehkä klisee, mutta ihmisten kohtaamisessa kaiken ydin. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen. Siihen tulee valmistautua. Siihen tulee tarttua. Siitä tulee nauttia. Se kannattaa hyödyntää. Jokainen kohtaaminen on arvokas. Jokainen hetki on. Onhan elämäkin.


Leave a Reply