Työn sankari piiloutuu häpeässä viittaansa

No Comments

Myönnän, että kyllä se ärsytti minuakin. Viikonlopun Hesarissa Marimekon henkilöstöjohtaja Tanya Strohmayer julistautui työn sankariksi. Juuri sellainen halveksimani elämästä ertaantunut ylisuorittava uraohjus, jolle työ on elämä.

Ärsyyntyminen kesti pari minuuttia. Nopeasti löysin Tanyasta hengenheimolaiseni. Teen itsekin töitä paljon. Koska pidän siitä. Liian usein oletan, että kaikilla työkavereillani ja yhteistyökumppaneillani on aina sama vimma ja sitoutuminen työhön kuin itselläni.

Kirsi Piha kirjoitti tänään Ellun Kanojen blogissa terävänäköisesti Case Strohmayerista: ”Johtajuus mitataan sillä kuinka hyvin johtaa ihmisiä. Siihen kuuluu myös se, että osaa vaatia ihmisiltä sopivasti.” Tuossa jos jossain minulla olisi paljon kehitettävää.

Olen johtajana moniongelmainen. Vaadin paljon, mutta jos olen tyytymätön, en osaa aina (=tuskin koskaan) selkeästi ohjata tiimiä oikeaan suuntaan. Tiedän ja koen, että on parannettavaa. Mutta mihin suuntaan? Usein yritän tehdä itse sen, mitä yritän pyytää. Ja epäonnistun.

Kaavailemastani kohokkaasta tulee pannukakku. Onneksi tiimi usein jaksaa kärsivällisesti seurata kipuiluani. He katsovat aikansa, poistuvat vähin äänin takavasemmalle ja tuovat näytille juuri sitä, mitä olin ajatellut. Simsalabim! Taikuri itsekin on yllänyt.


Näyttökuva 2017-7-31 kello 20.31.25

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply