Valtaa, loistoa

1 Comment

Voin täysin rehellisesti väittää, etten ole koskaan välittänyt rahasta. Jos sitä ei ole ollut, olen kuluttanut vähän. Jos sitä on ohikiitävästi ollut enemmän, olen nauttinut elämästä.

En laske sijoitetun pääoman tuottoa prosenteissa vaan tunteissa. Silläkin riskillä, että joillekin tunteeni saattavat näyttäytyä kiivautena ja ailahtelevaisuutena. Investoin kulttuuriin, perheeseen ja ystäviin. En korosta tätä siksi, että siinä olisi mitään ylevää. Se on pelkästään inhimillistä. Voin elää ilman omistusasuntoa, mutta en voi elää ilman perhettäni. En tee mitään kirjahyllyllä ilman kirjoja, seinillä ilman tauluja, stereoilla ilman musiikkia. Miksi istuisin pöydässä yksin ilman ystäviäni?

Perhe, ystävät ja kulttuuri ovat parhaita sijoituskohteita. Voiton vuoksi niihin ei kannata sijoittaa. Riittää, kun sydämessään tietää, että joskus ne maksavat takaisin.

Mä en tahdo muuta kuin että dingdong-kelloni soittaa saa.

One Comment (+add yours?)

  1. Jarkko Martiskaisenpoika Ulappa
    joulu 14, 2011 @ 12:09:53

    Tuskin Marjo Matikainenkaan olisi juuri havuista välittänyt, jos niitä olisi Oberstdorfissa ollut jo valmiiksi tarpeeksi. Rahastakaan ei tarvitse välittää, kun sitä on sen verran, että sillä pärjää. Siitä tulee merkityksellistä vasta sitten, kun se ei riitä (edes siihen välttämättömään).

    Vastaa

Leave a Reply