Myyntimiehen kimppaselfie

No Comments

Mikä erottaa yhden hitin ihmeen kestosuosikista?

Työmoraali.

Musiikissa sukupolvet ylittävän suosion rakentamisen resepti on yksinkertainen. Artisti kohtaa faninsa keikoilla. Lavalla hän myy omaa tuotantoaan ilta toisensa jälkeen itsensä peliin laittaen. Hän kohtaa fanit keikan jälkeen, antaa otattaa kimppaselfien, kirjoittaa nimikirjoituksen, kyselee kuulumiset, hymyilee, vaikka väsyttää. Kuuntelee kiitoksia ja toiveita – kritiikkiäkin. Ennen keikkaa hän kohtaa mediaa, jossa kertoo uudesta materiaalistaan ja innoituksensa lähteistä. Avaa itseään kuulijoille ja lukijoille. Ajan myötä suosio alkaa laajentua ja vahvistua. Sinnikkäimmät palkitaan. Listahitit auttavat menestyksessä, mutta ennen niitä ja niiden jälkeen pitää tehdä jalkatyötä ja panostaa kohtaamisiin, kohtaamisiin ja kohtaamisiin. Tylsää? Ehkä. Siksi maailmassa on paljon enemmän yhden hitin ihmeitä kuin kestosuosikkeja.

Liike-elämässä on usein näkyvillä trendi, että hyvässä nosteessa olevat artistit eivät jaksaisi enää käydä promotoimassa omaa tuotantoaan. Myyntityö ulkoistetaan palaveribuukkarille  ja kohtaamiset jätetään karismaatittomalle cover-bändille. Itse keskitytään virka-ajan mahdollistamiin taustatöihin ja kaiken ulkoistetun hallinnointiin. Samalla menetetään kosketus yleisöön. Menetetään interaktiivisuus ja aito palautekanava. Suhde rakentuu viestinviejien välityksellä. Suosio hiipuu. On kustu lämmön toivossa omiin pöksyihin.

Miksi heräisin 04:00 lähteäkseni Turusta Jyväskylään? Koska siellä on minun keikkani, minun yleisöni, minun mahdollisuuteni. Koska minä voin saada sieltä uuden fanin. Koska minä osaan esittää oman tuotantoni paremmin kuin kukaan muu. Koska se on minulle tärkeää. Koska jokaisessa kohtaamisessa minulla on mahdollisuus onnistua. Minulla ja minulla, kuulen teidän kysyvän mielissänne. Ette ole väärässä. Myyntityö vaatii itsekkyyttä. Jokainen onnistuminen hivelee egoani. Jokainen epäonnistuminen nakertaa sitä. Minun ja minun. Pitää kuitenkin muistaa, että kaltaiseni eivät ole mitään ilman bändiä, valomiehiä, roudareita ja lipunmyyjiä. Emme mitään ilman hyviä biisintekijöitä ja taustajoukkoja. Yksin olisimme yksin. Elämä on julmaa. Mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa.

 

minute_240

Leave a Reply