Kohtaamisia ja eroja

No Comments

Muutos on välttämätöntä. Lapsena mieliin iskostuneet sanonnatkin ovat ohittamassa parasta ennen päivänsä. Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa muutos on niin nopeaa, että nuorena opittu saattaa estää onnistumiset aikuisena.

Jostain muistieni kätköstä kaivoin George Bernard Shawn varmaan sata vuotta vanhan ajatuksen: ”Kehitys on mahdotonta ilman muutosta ja he, jotka eivät kykene muuttamaan ajatuksiaan, eivät kykene muuttamaan mitään.” Viitataanko siinä minuun? Olen mielestäni hyvin kartalla muutoksesta. Silti luen kirjat paperiversiona ja katselen lineaarista televisiota. Useimmiten printtaan lentolipun. Autoni liikkuu yhä polttomoottorilla.

Muutos tekee minulle eniten kipeää henkilösuhteissa. Olen pahanlaatuisesti lähimmäisriippuvainen. Vaikka olen sosiaalinen, uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole yksinkertaista. Ja kun ajan myötä tutustun, eroaminen on tuskallisempaa kuin juurihoito. Kohtaamiset ja erot kuuluvat kuitenkin kaikkeen muutokseen. Miten muutoksiin henkilösuhteissa voisi suhtautua yhtä luonnollisesti kuin teknisiin muutoksiin?

Oma työorganisaationi on muiden kasvuyritysten tapaan jatkuvassa muutoksessa. Ihmisiä lähtee ja tulee. Tulee enemmän kuin lähtee. Kumpikin aiheuttaa minulle stressiä. Uudet työkaverit ovat kuin hyllyssä odottavia lukemattomia kirjoja, joihin yrittää miltei epätoivoisesti etsiä aikaa tutustua. Vanhoihin on niin vahvat tunnesiteet, että niistä ei tahtoisi millään luopua. Tiedän, että tässä tilanteessa muutos on vähintään yhtä tärkeää itselle kuin ympäristölle. Mutta saisinko ennen välttämätöntä muutostani edes yhden tasaisen hetken?


going-separate-ways

 

Leave a Reply