Äärimmäisyyksien romantisointi syö miestä

No Comments

Kuukausiliitteessä oli juttu äidistä, joka halusi matkustaa Nepaliin selvittämään, mitä hänen kiipeilyonnettomuudessa menehtyneelle pojalleen todella tapahtui. Kaikki muistavat, miten suomalaisryhmä pari vuotta sitten nouti Norjassa luolasukelluksessa menehtyneet ystävänsä omaa henkeään uhmaten. Pihlajakadulla asuu vain mielenterveyspotilaita, päihderiippuvaisia, murhaajia, juonittelijoita ja oman kuolemansa lavastaneita. Salatut elämät eivät ole koskaan alennusjauhelihan paistamista, kielikurssin kotitehtäviä tai uuden IKEA-lipaston kokoamista. Monelle vain äärimmäisyys on tavoittelemisen arvoista. Riskienkin uhalla.

Itse teen työtä markkinointiviestinnän parissa. Meillä suurin huomio keskittyy tällä hetkellä data-analyysiin, ohjelmalliseen ostamiseen ja markkinoinnin automaatioon. Tiedostan näiden kaikkien merkityksen. Oma osaamiseni on perinteisessä sisällön- tuotannossa. Mielestäni biisin pitää olla ensin hyvä. On ihan sama, mitä kanavaa se päätyy kuuntelijoiden korviin. On innostavaa, että reittejä ja mahdollisuuksia tulee lisää.

Suomen autoista 3300 saa voimansa sähköstä. Niiden saama mediahuomio on osuuteensa verrattuna monikymmenkertainen. Hyvä niin. Elon Muskin kaltaiset maailman mullistajat ansaitsevat kaiken saamansa huomion. Samaan aikaan ei kuitenkaan saa unohtaa sitä, että jos 5 % ihmisistä on uudistajia, me loput 95 % olemme mahdollistajia. Ihminen muuttuu paljon teknologiaa hitaammin. Onneksi meillä mahdollistajilla on itseohjautuvia autoja odotellessa riittävän tiukka ote oman elämämme ohjauspyörästä. Kun kun maailma on taas valmiimpi, kyllä me seurailijatkin hyppäämme kehityksen kelkkaan. Ja nautimme kyydistä.


AAVA160_VZ939_H-626x383

Leave a Reply