Tuulta vai typistystä?

No Comments

Jotta organisaatioon voi luottaa ja jotta sen jäsenen luottavat toisiinsa, tarvitaan oikeudenmukaiset toimintatavat ja yhteiset säännöt, jotka ovat kaikkien tiedossa ja kaikille samat. Olen työssä työyhteisössä, jossa vallitsee vahva luottamuksen ilmapiiri. Meillä luottamus on aina lähtöoletus. Uskon, että se on osasyy siihen, että olemme aina ollut erittäin suosittu ja arvostettu työ- ja harjoittelupaikka.

Olen tottunut luultavasti liian hyvään. Saamme päivittäin lukuisia työhakemuksia ja pyrimme tapaamaan mahdollisimman monta työnhakijaa kasvotusten. Viime aikoina keskusteluissa on ilmennyt, että keskeinen vaikutin uuden työpaikan etsimiseen on vanhan organisaation osoittama epäluottamus. Sen sijaan, että yhteisö yrittäisi puhaltaa tuulta yksilön siipien alle, se haluaa typistää niitä. Organisaation epäluottamus murentaa yksilön itseluottamukseen. Käynnistyy negatiivisuuden kierre.

Luottamus on siitä mahtava organisaation rakennusaine, että se heijastuu aina takaisin. Luotettu ihminen haluaa olla luottamuksen arvoinen. Hän ei pelkää virheitä, vaan luottaa siihen, että arvostelun sijaan häntä ohjataan. Luottamus vaatii myös kurinalaisuutta. Kun harjoittelija aloittaa ensimmäisen vastuullisen työnsä, kokeneempi helposti haluaa kattaa hänen tarjottimelleen kaikki oppimansa parhaat käytännöt. Silloin pitää pakottaa itsensä takavasemmalle odottamaan. Odotus ja luottamus palkitaan usein keittiön tervehdyksellä, jonka makuyhdistelmät ovat yllättäviä ja tuoreita.


IMG_1930

Leave a Reply