Hänen nimensä ei ollut Giulietta

No Comments

Poikkesin kotimatkallani ruokakaupassa täydennysostoksilla. Hain neljää tuotetta. Petyin neljä kertaa.

Kolmen ensimmäisen etsimäni merkkituotteen hyllypaikan oli vallannut ketjun oma tuotesarja. En halunnut niitä, halusin sitä aitoa ja alkuperäistä. Pienen etsimisen jälkeen löysin kaksi hakemaani, pastan kohdalla jouduin sortumaan huonolaatuiseen hintahäirikköön. Juustohyllystä sentään löysin etsimäni kerralla.

Neljäs pettymys tulikin sitten kassalla. Annoin kassaneidille asiakaspalautetta siitä, että kauppa rajoittaa valinnanvapauttani. Hän ei vastannut mitään. Ei mitään. Nichts. Nada. Mykkä hän ei ollut, sillä hän osasi lausua ääneen ostosten loppusumman: ”Kahdeksantoist ja kymmenen”.

Kauppa menetti arvokkaan asiakaspalautteen. Kassalinjan takana toljotti interaktioon kykenemätön ihminen. Hänet olisi voinut korvata koneella. Alfa Romeo Giuliettan hienossa mainoksessa Uma Thurman vetoaa brändin ainutlaatuisuuteen vastaansanomattomasti: ”Ilman sydäntä olisimme pelkkiä koneita.”

Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Autoissamme on enemmän inhimillisyyttä kuin kaupan kassassa.

Leave a Reply