Kuusi kahdeksan kuusi neljä kolme seitsemän yksi*

No Comments

Olen hermoromahduksen partaalla. Tosin se nyt ei luovalla alalla taida olla mainitsemisen arvoinen tilanne. Viime viikkojen paineessa olen tuntenut taas olevani hierarkiassa tasolla, missä minua lähestytään lähinnä silloin, kun kollegojen ideoiden vaahto ei enää pese. Minua on lähestytty tiheästi.

Ymmärrän, että minulta kysytään, koska minulla on mielipiteitä. Kun kertoo mielipiteensä, on vaarana, että niistä joko pidetään tai sitten ei. Ja jos mielipiteet värittää tarkoitushakuisesti mustavalkoiseksi, myös reaktiot ovat mustavalkoisia. En pidä mustasta.

Asuntojen myynti-ilmoituksia ei nykyisin erota toisistaan. Vähiin päin kaikki asunnot on stailattu tekijänoikeuksia loukkaavilla klassikkohuonekalujäljitelmillä toistensa kaltaisiksi. Ylivalotetut kuvat ovat skandinaavisen kuulaita, mutta realistiseksi saati elämän- makuiseksi niiden kalvautta en kutsuisi. En pidä valkoisesta.

Minun kodissani on paljon väriä. Minun elämässäni on paljon väriä. En tiedä onko se syy vai seuraus, mutta myös mielipiteeni ovat värikkäitä. Maalaan canvakseni nopeasti, pelottomasti ja usein varmoinkin ottein. Silti se sattuu joka kerta, jos joku ei pidä näkemyksestäni. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että jonkun mielestä mielipiteeni olisi väärä. Se on minun mielipiteeni.

* Olen sietämätön tyyppi ja mielipiteeni ovat vääriä


ArchitectureArtDesigns-2722

Leave a Reply