True colours

No Comments

20.000 vuvuzelan sekametelisopassa taitavimmankaan soittajan yksilösuoritus ei erotu. Jos värikartta on käytössä kokonaisuudessaan, on turha lisätä tehosteväriä. Käyn harvoin elokuvissa. Äsken kävin katsomassa La La Landin. Ohjaaja Damien Chazelle vyörytti laajakankaan täyteen liikettä, elämää ja väriä. Ensimmäiset puolitoista tuntia atsovärien ja täyteen sovitetun musiikin ja tanssin maailmassa kuluivat joutuisasti. Hyvän mielen Hollywood-viihdettä parhaimmillaan.

Elokuvan loppupuolella toinen päähenkilö – Mia Dolan – meni taas yhteen lukuisista koe-esiintymisestään. Siellä häntä pyydettiin kertomaan tarina. Hän kertoi ja lauloi tarinan tädistään. Esityksestä oli riisuttu pois kaikki turha. 3-4 minuutin intensiivinen, mutta levollinen kohtaus oli kuin lasi raikasta vettä irtokarkkiöverin uhrille.

Vähemmän on enemmän. Varsinkin kun elokuvan mustavalkoisimmassa kohtauksessa laulettiin kuin kuiskaten:

A bit of madness is key
To give us new colours to see.

 

lala-land

Leave a Reply