Hän ei nyt ehdi!

No Comments

Kaikki tunnistamme tilanteet, joissa liika on liikaa. Viidet ylioppilasjuhlat samana päivänä. Jokainen perhe on pistänyt pöytään parastaan. Tarjoilut näyttävät herkullisilta, mutta vatsa ei kerta kaikkiaan vedä. On pakko kieltäytyä kohteliaasti.

Liikunnan mukanaan tuomat endorfiinit houkuttavat treenaamaan ylikierroksilla. Eilinen lenkki meni kevyesti, tänään on mahdollisuus yrittää uutta ennätystä. Jossain kohden tulokset eivät enää parane. Keho ei ota enää vastaan. On levon aika.

Kehoa on helpompi tulkita kuin mieltä. Ylensyönti ja liika treeni tuntuvat pahana olona. Fyysinen paha olo antaa oikeutuksen ottaa kevyemmin. Toisin on henkisen ylikuorman kanssa. Sitä on vaikeampi tunnistaa. Sen tunnustaminen nolottaa.

Siksi on meidän jokaisen tehtävä huolehtia oman työkuorman lisäksi kollegan työkuormasta. Taitava ja kuuliainen työntekijä saa helposti tehtäväkseen liikaa. On helpompi yrittää venyä kuin sanoa ei. Sitten kun vihdoin ymmärtää kieltäytyä, ei enää jaksa.

Jokaisella tulee olla oikeus työhön, mutta myös inhimilliseen työkuormaan. Vaivihkaa eskaloituvaa ylikuormaa ei helposti tunnista itse. Työkuorman tasainen jakaminen on esimiehen velvollisuus. Se on läheisen kollegan velvollisuus. Pitää opetella sanomaan EI   – myös työkaverin puolesta.

Olen itse hyvä huono esimerkki. Yleensä sanon ehtiväni. Ehdinkin. Työpäivää voi venyttää molemmista päistä. Vanhemmiten olen oppinut olemaan itselleni hieman armeliaampi. Siksi päätin olla viikon etätöissä. Olen onnekas, sillä kollegani kannustivat minua pieneen etäisyyden ottamiseen. Etätyöviikollani teen, minkä ehdin. Kerrankin omaan tahtiin.

 

Näyttökuva 2017-1-13 kello 18.17.43

Leave a Reply