Sanotaan se ääneen

No Comments

Istuin tänään toimistomme suuren pyöreän pöydän äärellä. Yksi työkavereistani tarjosi pullaa synttäreittensä kunniaksi. Vitsailtiin, naurettiin ja laulettiin. Katsoin ympärilleni ja näin pelkästään iloisia kasvoja. Yksi meistä aloittaa yksityisyrittäjänä. Minua liikutti, miten jäljelle jäävät kollegat miettivät, miten hänelle järjestetään mahdollisimman hienot läksiäiset. Vanhoja ketjukavereita arvostetaan, vaikka seura muuttuisi.

Lojaalimpia työkavereita en voisi kuvitella. He osaavat pelata yhteen säilyttäen omat värikkäät erikoispiirteensä. Mielipiteet sanotaan ääneen. Painokkaastikin. Erilaisiakin näkemyksiä osataan kuunnella. Työt tehdään tarkasti ja innolla. Tehdään useimmiten enemmän kuin on pyydetty. Kaikki tehdään humaanisti asiakasta ja työkaveria kuunnellen. Olen niin ylpeä työkavereistani.

Suomalaisuuteen kuuluu nöyryyden ihannointi. Menestyskin pitää ottaa nöyränä vastaan. Työtä pitää tehdä, ja jos työ tuottaa menestystä, onni pitäisi kätkeä. Omasta menestyksestä iloitseminen tulkitaan helposti ylpeydeksi, jonka me luterilaiset tiedämme käyvän lankeemuksen edellä. Menköön uuden vuoden ja Suomen 100-vuotisjuhlien piikkiin, mutta uskallan sanoa olevani ylpeä työyhteisöstämme. Olen ylpeä itsestänikin, koska olen saanut kasvaa yhdessä heidän kanssaan.

 

footer-wide-image-2

 

 

 

Leave a Reply