Itsenäisyyden tulevaisuus

No Comments

Olen itsenäinen ihminen. Asun itsenäisessä maassa. Jälkimmäinen luo hyvän pohjan edelliselle. Olen ehdottoman isänmaallinen ihminen. Rakastan Suomea ja suomalaisuutta. Kunnioitan perinteitä. Itsenäispäivän juhlintaan haluaisin kuitenkin maabrändityöryhmältä pikaisesti uusia ideoita.

Päivä alkaa Tuntemattomalla sotilaalla.  Tänä vuonna näkyy tulevan Edvin Laineen alkuperäisversio. Itsenäisyyspäivän paraatissa Tampereella Pohjois-Koreankin paraateista tutut ZIL-131 –maastoajoneuvot hinaavat insinöörikenraaliluutnantti Fjodor Petrovin jekatarinburgilaisessa Suunnittelutoimisto 9:ssä 50-lopulla suunnittelemia 122-millisiä haupitseja.

Illan odotettu kohokohta on Linnan juhlat. Jännitys tiivistyy siihen, jaksaako Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt vielä vastaanotolle. Dynaamisuutta juhlien välipalahaastatteluissa edustaa virallinen nuorehko naisnäyttelijä. Kohtalaisen vanhoihin meriitteihin nojaava Jorma Ollila edustaa talouselämää. Kaartin soittokunta rytmittää Sibeliuksen Jääkärimarssilla hiihtomitalistin haastattelua, kunnes leikataan minuutiksi Keltaiseen salonkiin, missä riehakoidaan jazzilla. Onkohan siellä tänä vuonna Tuomo Prättälä?

Itsenäisyyspäivän ohjelmakartta on todellinen perinnekattaus. Pysähtyneisyyden ajan ylistys: Patakakkonen keskellä topchefien aikaa. Historia pitää tuntea ja sitä pitää arvostaa. Pahaa kuitenkin pelkään, että jos emme uudista tapaamme juhlia itsenäisyyttämme, vieraannutamme siitä nuoret ja maahanmuuttajat.

Tänään taas sytytämme itsenäisyytemme kunniaksi ikkunalle kaksi kynttilää. Aivan kuten Suomessa tehtiin Ruotsin vallan aikana kuninkaallisina merkkipäivinä tai sortovuosina venäläistämistä vastaan. Itsenäisyys on arvokasta historiaa. Mutta se on vielä arvokkaampaa tulevaisuutta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

 

Leave a Reply