Mikä olisi ollut parempi vaihtoehto?

No Comments

Kai minun olisi pitänyt suuntautua akateemiselle uralle. Olen hyvä oppimaan ja kohtalaisen hyvä yhdistelemään ennakkoluulottomasti oppimaani. Niin ei kuitenkaan käynyt. Minusta tuli sattuman sanelemana mainosmies. Joskus tuntuu, että minusta olisi paljon enempään. Tänään luin Markkinointi & Mainonta –lehteä. Siinä Mitä & mieltä –palstalla kysyttiin markkinointiviestintätoimistojen vetäjiltä: Milloin mainonta on viestintää parempi valinta. Vastaukset olivat vähintään yhtä latteita kuin kysymys.

Aloin miettiä, mitä muuta minusta olisi voinut tulla kuin mainosmies. Akateeminen ura ei nuorena miehenä oikein tuntunut sopivan temperamentilleni. Lääkäriys kiinnostaisi, mutta en voi sietää verta enkä sairauksia. Juristiksi lienen väärällä tavalla luova. Opettajan työssä ahdistaisi samojen asioiden jatkuva toisto. Käsityöläisammatit olisivat houkuttelevia, jos olisi edes alkeelliset kädentaidot. Toimittaja voisin olla. Poliitikkokin olisi mahdollinen, mutta en jaksaisi politikointia. Taidekauppias mieluusti, jos sillä eläisi.

Olen etuoikeutettu, että minulla on edes mahdollisuus miettiä tällaisia. Valtaosalla maailman ihmisistä ei ole. Aleppossa satojen tuhansia ihmisten arki ja unelmat on lanattu lopullisesti. Eikä siitä ole kuin 75 vuotta, kun sama lohduttomuus kohtasi meitä. Se kosketti läheisesti omiakin vanhempiani. Joskus mietin, millaisia olivat isoisäni unelmat. Mitä ne olivatkaan, ne sammuivat liian varhain. Ehkä ne elävät nyt minussa. Uskon, että ne elävät lapsissani. Mainosmiehenä on hyvä. Biokemistivaimoni leipoo keittiössä kääretorttua. Valse Triste soi. Lapset tulevat syömään. Yhdessä sytytämme kynttilät heille, jotka mahdollistivat tämän.

 

1397353_10152373504251986_4543034946153474667_o

Leave a Reply