Minun osani on joustaa

No Comments

Puutarhamme hoidossa ajoitus on kaikki kaikessa. Pihamme 19 tammea ovat ennalta-arvaamattomia ja omapäisiä. Tänä vuonna ne eivät olleet torstaihin mennessä pudottaneet juurikaan lehtiään. Perjantain vastaisena yönä yllättänyt 7-8 asteen pakkanen käynnisti todellisen konfettisateen, kun sadattuhannet lehdet täyttivät taivaan. Ne kinostivat nurmikollemme paikoin 20 sentin kerroksen. Jäinen maa oli loistava alusta lehtien keräämiselle. Lumikola luisti kevyesti kuuraisella nurmella. Lehtipuhaltimella oli helppo viimeistellä. Jäätyneet lehdet lensivät kuin höyhenet.

En voi sietää mitään keskeneräistä. Kodinhoitohuoneemme remontti on tehnyt alakerrastamme sekasotkun, kun kodinkoneet ja kaapit on siirretty laatoituksen alta takkahuoneeseen. Kaiken piti olla valmista perjantaina. Nyt uusi aika on tiistaina. Neljä ylimääräistä päivää arjen elämistä rakennustyömaalla ahdistaa. Suhtaudun aikatauluihin aina hyvin vakavasti. En ole itse myöhässä, en siedä sitä muiltakaan. Jos laatoitus on luvattu valmiiksi perjantaiksi, oletan sen olevan valmiina perjantaina.

Toisin on luonnon kanssa. Parikymmentä vuotta rehevässä tammilehdossa on opettanut kärsivällisyyttä. En tiedä, miksi lehdet putoavat joka vuosi eri aikaan. En ymmärrä, miksi toinen puu pitää lehdistään yhä kiinni, vaikka kaveri viiden metrin päästä on jo paljaana. Lehtiä ja terhoja on kaikkialla. Olen kuitenkin ymmärtänyt jotakin olennaista. Puut olivat ensin, minä tulin vasta kymmenien tai satojen vuosien päästä. Ymmärrän, että on paikkoja ja aikoja, jolloin on minun vuoroni joustaa.

 

img_20161106_162853-1

 

Leave a Reply