Haters gonna hate

No Comments

Olen tehnyt tällä viikolla perjantai-iltaan mennessä 70-80 tuntia töitä. Kuulen jo nyt korvissani ivallisen kuiskinnan: ”Marttyyri!” Kuiskaus yltyy isoiksi kirjaimiksi somen näppäimillä: ”TYÖN SANKARI!”

 En anna vihapuheen haitata itseäni. Teen työtäni erittäin vapaaehtoisesti. Teen sitä ilolla. Hesarissa toimittaja Noona Bäckgren kirjoitti eilen mitäänsanomattoman ja harhaisen mielipidekirjoituksen: Mitä antautuneempi ihminen on työlleen, sen tarpeettomampi hän on ympärillään oleville ihmisille.

Toimittaja perusteli näin: ”Jos työlle antaa työpäivän aikana vaikkapa 80 prosenttia henkisestä kapasiteetistaan, on se todella paljon. Marginaaliin valuvat auttamatta muut elämän osa-alueet kuten itsensä kehittäminen, terveydestä huolehtiminen, perhe- ja parisuhteet, ystävät, harrastukset.” Kirjoititko omakohtaisista kokemuksista, Noora? Jos kirjoitit, oletko antanut anteeksi itsellesi? Oletko oppinut mitään? Annatko läheisillesi – ja itsellesi – vielä uuden mahdollisuuden?

Onko kirjoittaja koskaan tullut ajatelleeksi, että jotkut haluavat aidosti antaa itsestään myös sellaisille elämän osa-alueille kuten työkaverit ja asiakkaat. Ja, että rakkaus ei lopu sitä jakamalla.

Paitsi itserakkaus.

nayttokuva-2016-9-30-kello-20-05-59

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply