Tulevaisuuden työ

No Comments

En tiedä, onko muisto aito, mutta kuulen vieläkin korvissani tehtaan pillin vihellyksen. Olen jopa melko varma siitä, että Outokummun pillin sointi oli miehekkäämpi, sireenimäisempi kuin Friitalan nahkatehtaan. Voisin vaikka vannoa, että nahkatehtaan pilli olisi soinut työpäivän päätteeksi kello 16:10. Sen muistan varmasti, että ensimmäisessä kesätyöpaikassani Keskossa oli kellokortti. Jos lähti ennen aikojaan, se antoi mustan sijasta punaisen leiman. Vajaaksi jääneet minuutit kait olisi vähennetty palkasta, mutta 30 vuotta samassa työpaikassa viihtyneet työkaverit lupasivat leimata viikonloppuvapaalle etukenossa lipsahtaneen kesäavun kortin ja iskivät silmää: ”Oltiin mekin joskus nuoria.”

Moni meistä saa kuukausittain kutsuja seminaareihin, joissa kerrotaan tulevaisuuden työstä. Pillin vihellyksestä tuntuu olevan sukupolvea pidempi matka ajasta ja paikasta riippumattomien, itseohjautuvien moniosaajien aikakauteen, jossa läsnäolo on virtuaalista ja työn tuotokset pilvessä. Tiedämme, että työajan mittaamisesta siirrytään tuottavuuden mittaamisen. Määrästä laadun mittaamiseen. Työ on yhtä välttämätöntä kuin ruoka. Perinteisen lautasmallin mukaan puolet lautasesta täytetään kasviksilla, neljäsosa proteiininlähteellä ja neljäsosa hiilareilla. Tämäkin sääntö on muuttunut. Ihmiset ovat yksilöitä. Sama lippalakki ei sovi omenalle ja melonille. Liikunnallisesti aktiivisemman lautasella hiilihydraattien osuus saa olla suurempi, kun taas passiivisen lautasella painotetaan kasviksia hiilarien kustannuksella. On myös ihan okei jättää hiilarit sikseen. Lautanen saa joustaa.

Tiedämme, mistä olemme tulleet, ja meille kerrotaan laajalti, minne olemme menossa. Mutta kuka kertoisi, mitä meidän tulisi tehdä tässä murrosvaiheessa? Tulevaisuuden työ tehdään tänään.

section2_3

 

 

 

 

 

Leave a Reply