Joka toiselle, joka toiselle ei

No Comments

Luottamustehtävät rikastuttavat elämää. Ne vievät tilanteisiin, joihin ei muuten ymmärtäisi edes yrittää. Kuten eilen, kun kaltaiseni yrittäjähenkisyydellä käyvä markkinaliberaali istutettiin samaan pöytään parin kovanluokan ay-jäärän (kaikella rakkaudella;) kanssa. Tehtäväanto oli löytää tunnissa kolme yhteistä työmarkkinoiden kehityskohdetta.

Kolme ensimmäistä varttia kaivauduin entistä syvemmälle turvalliseen poterooni. Moderaattori totesi keskustelun jälkeen, että jossakin vaiheessa kaivannostani ei näkynyt edes lippalakkini lippaa. Viimeisen viidentoista minuutin aikani kurkkasin reunan yli ja löin varovasti jopa kättä naapuripoteroon.

Saimme aikaiseksi kaksi hyvin toteuttamiskelpoista ja yhden kehitettävän idean. Lopulta näkemyksemme olivat yllättävänkin lähellä toisiaan. Suurin ero oli sanamuodoissa. Minulle olisi riittänyt päälauseet ja imperatiivi. Vastapuolella sanomista mielestäni hämärrettiin ehdollisilla sivulauseilla ja konditionaalilla.

Kotiin ajaessani ymmärsin, että tämä on ilmiselvää. Edustuksellisesti toimimaan tottunut työntekijäpuoli mietti lauserakenteita niin, että ne ovat ymmärrettävästi välitettävissä eteenpäin. Kaltaiseni markkinaliberaali yrittäjä on vastuussa vain itselleen – tässä ja nyt. Mutta itsekeskeisyyteni sisään on aina rakennettu vastuu myös neuvottelupöydän toisella puolella istuvien hyvinvoinnista. Se ei ole kevyt taakka.

Näyttökuva 2016-9-1 kello 20.08.56

 

Leave a Reply