Paranoid

No Comments

Olen työskennellyt miltei koko työurani mainosmiehenä. Olen tehnyt käytännössä samaa työtä yli neljännesvuosisadan. Yritys on vaihtunut kuusi kertaa, mutta moni työkaveri ja asiakas on säilynyt 90-luvulta asti. Tittelini on vaihtunut lukemattomia kertoja. Olen ollut mainonnansuunnittelija, copywriter, luova johtaja, suunnittelujohtaja, strategi, toimitusjohtaja, arvojohtaja ja kaikkien aikojen suosikkini – force majeure.

Kun itse perustamani yrityksen johtoryhmä pari-kolme vuotta sitten päätti, että konsernissa on vain rajallinen määrä ennalta sovittuja titteleitä, luovuin kokonaan omastani. Mikään tarjolla olevista on sopinut vartalotyypilleni. Olen tittelitön mies.

Kun asiakastapaamisessa ihmiset yrittävät sijoittaa minua kartalle, eivätkä saa apua käyntikortista, he kysyvät ”mitä oikein teen”. Vastaan valtaosassa tapauksissa olevani kaikkien alojen asiantuntija. Kuulostaa hauskalta, mutta se ei ole totta. Olen yrittänyt katsoa yrityselämää markkinointimaailman ulkopuoleltakin, mutta epäonnistunut katkerasti. Minusta ei ollut ravintoloitsijaksi. Lukuisissa luottamustoimissa impulsiivisuuteni on tehnyt minusta korkeintaan välttävän. Junioriurheilun joukkueenjohtajana ja mentorina olen mielestäni onnistunut tyydyttävästi, jopa hyvin. Mutta mainosmiehenä olen erinomainen. Tämä ei tee minusta kaikkien alojen asiantuntijaa. Olen lopulta vain one-hit wonder. Mutta puolustavaksi asianhaaraksi laskisin sen, että viime vuosina olen oppinut veivaamaan lavoilla päivästä toiseen sitä, mitä todella osaan. Soitan oman elämäni Paranoidin niin hyvin kuin osaan.

Tämän valossa ihmettelen, miksi moni yritys laventaa palveluvalikoimaansa, vaikka ydinosaaminenkin on hakusessa. Posti (nimi muutettu) leikkaa jo nyt nurmen ja lupaa jatkossa kasata huonekalut. Ihan kiva, jos se ensin jakaisi postit. Tällä viikolla omalla kohdallani jakelu on onnistunut kahtena päivänä viidestä. Jos rima putoaa päälajiksi valikoituneessa korkeushypyssä, onko oikea ratkaisu hypätä sen lisäksi pituutta? Itselleni se ei ollut oikea ratkaisu. Keskittymisen jälkeen olen ylittänyt korkeammalle nostetun riman. Varsinkin, kun vihdoin ymmärsin, että kaikki on lopulta joukkuepeliä.

 

Billy bookcase instructions

 

Leave a Reply