Joukkue voittaa. Yksilö häviää.

3 Comments

Peloton urheiludynamo Aleksi Valavuori kertoi tänään Yle Urheilun haastattelussa, että urheiluseurojen taustalla ei ole riittävästi tekijöitä. Siksi suomalaisseurojen nousu tai tuho perustuu liiaksi yksittäisiin ihmisiin.

” Jos heiltä loppuvat voimat, rahat tai mielenkiinto, koko seura dyykkaa silloin. Moni urheilun seuravaikuttaja ei edes saa minkäänlaista korvausta. Meidänkään Bisonsin ydinporukastamme kukaan ei ikinä nostanut euroakaan palkkaa, vaan olemme pyrkineet luomaan pelaajille ja valmentajille olosuhteet, että edes heillä olisi mahdollisuus saada palkkaa ammatistaan”, Valavuori sanoo.

En tunne urheiluseuratoimintaa kuin junioritasolta, mutta tunnen Valavuoren tuskan. Olin vuosia joukkueenjohtajana kolmenkin eri joukkueurheilulajin parissa. Vapaaehtoi- siksi vastuuhenkilöiksi valikoituivat aina ne, jotka kantoivat suurinta vastuuta myös työelämässä. Vuosia järjestin satoja tunteja vuodessa kymmenien poikien asioita kuljetuksista ruokailuihin ja insuliinipumppujen varaosiin. Vuosien varrella vanhempien ja seurojen kiitokset olivat vähissä. Poikien kiitokset auttoivat jatkamaan. En voi kuin kunnioittaa niitä vapaaehtoisia, jotka jaksavat jatkaa työtään vuodesta toiseen. Minulle riitti.

Jalkapallon EM-kisoissa yksilön paine ei näy vain kulisseissa. Se näkyy myös kentällä. Jos Cristiano Ronaldo ei tee maalia kahdessa ensimmäisessä ottelussaan, hän saa niskoilleen loputonta someraivoa. Pilkkaajilta jää huomioimatta, että hän on viimeistellyt aiemmissa otteluissa Portugalin maajoukkueelle 58 maalia. Mutta ne eivät olleetkaan hänen. Ne olivat joukkueen.

Valavuori pahoittelee sitä, että hänen voimansa vapaaehtoistyöhön loppuivat kolmen vuoden jälkeen. Oli pakko ajatella myös itseä ja perhettä. Valavuorta tuskin lohduttaa fakta, että myös yrityselämässä on tuhansia yrittäjiä, jotka uhraavat oman etunsa työntekijöidensä eduksi. Epäonnistuessaan he kantavat vastuun ja häpeän. Onnistuessaan he saavat taakakseen kateuden.

En silti vaihtaisi mitään tekemästäni pois. Tuskin sinäkään, Allu. Kiitos siitä.

CZxhqVXWIAAUkDo

3 Comments (+add yours?)

  1. Jake
    kesä 21, 2016 @ 19:39:00

    Juuso, kirjoitat yleensä fiksuja, mutta nyt tuli mielestäni iso huti. Valavuori on jättänyt jälkeensä kolmesta korisseurasta palavat rauniot. Joka kerralla hän on sysännyt syyn kaikkien muiden niskaan – herralta puuttuu ylipäätään kyky ottaa vastaan mitään kritiikkiä tai oppia omista virheistään. Jos ei ole tarkemmin seurannut suomalaista urheilua, niin Aleksi saattaa vaikuttaa sympaattiselta hyväntekijältä, mutta hänen vauhtisokeus ja realismin puute ajoi taas yhden seuran konkurssiin.

    Hämärät vedonlyöntikuviot ja valheet siitä, että hän tekisi pääelantonsa olemalla ammattivedonlyöjä eivät ole myöskään sellaisia juttuja, jotka sympatiapisteitä nostaisivat.

    Niin, ja sen verran olen minäkin ollut junioriurheilussa mukana, että tuo ”vapaaehtoisiksi vastuuhenkilöiksi valikoituvat ne, jotka sitä kantavat myös työelämässä” kuulostaa todella oudon ylimieliseltä. Meidän joukkueissa ei ole onneksi kyselty työelämän natsoja, vaan ihan hyvin tultu toimeen vaikka siellä olisi joutunut siivooja ja maisteri suunnittelemaan pelireissuja tasa-arvoisessa asemassa – hui! Maailma ei näytä ihan niin mustavalkoiselta, jos ei valmiiksi jaoittele ihmisiä menestyjiin ja niihin muihin – ainakin minä olen törmännyt todella päteviin, vastuullisiin ja innokaisiin vapaaehtoistoimijiin, keiden kuukausipalkka ei todennäköisesti yllä edes mediaaniin.

    Vastaa

    • juuso
      kesä 21, 2016 @ 19:51:05

      Tuskin Valavuori nyt seuroja (ainakaan yksin) konkurssiin ajaa. Eikö niissä ole ihan muut vastuuhenkilöt? Realismin puute on monesti edellytys uuden luomiselle. Tosin tahallaan ei kenenkään pidä ajaa päin seinää. Tuskin siitä on kyse. Urheilu on vaikeaa liiketoimintaa.

      Junioriurheilun lausuntoni perustuvat vain omiin kokemuksiini. Sinun tapauksessasi vastuu on jakautunut tasaisemmin. Hyvä niin.

      Vastaa

  2. Meedio
    kesä 21, 2016 @ 21:01:00

    Jaken kommentit on tässä asiassa täysin validit. Vaikka ei kukaan yksin yhtäkään seuraa kaada, niin yhden miehen visioista seuraa helposti koko seuran ajautuminen konkurssiin. Tästähän tässäkin on kyse.

    Kun lähdetään vauhtisokeena ”think big or go home” -asenteella, saadaan aikaiseksi muutamassa vuodessa niin paljon, ettei enää itsekään tiedä miksi ja miten tilanne on saatu aikaiseksi. Ollaan vaan eletty sitä hetkittäistä fantasiaa ja kerätty hedelmät, mutta kun tulee maksun aika, ollaankin polviin asti kusessa.

    Velaksi kovasti yrittää tituleeraa itseään jotenkin isoksiksi urheilujohtajaksi, mutta noilla näytöillä hän on tehnyt itsestään lähinnä ison illuusion mestarin. Kaveri keuhkoaa aina, että tulisi olla rohkeutta ja tehdä isosta jne jne, mutta kun kaverilla ei ole mitään aikuisten edellytyksiä edes tehdä sitä pitkäjänteisesti.

    Kun ollaan vedetty seura toisensa perään töpseleitä seinästä, niin olisi syytä katsoa peiliin. Lopuksi sitten soitetaan jollekkin YLE:n tutulle toimittajalle ja annetaan uhriutuva monologi ilman mitään kriittisyyttä koko asiassa toimittajan puolelta. Ikäänkuin se, mitä Velaksi sanoo, on koko totuus. Se on vain hänen totuus.

    Yhdestä asiasta annan Velaksille pisteet, siitä, että urheilukentän ympärillä pyörivistä puuhamiehistä ja perskärpäsistä, jotka fantasioivat Mark Zuckenberg -elämästä, Velaksi on kenties suurin tekijä, joka osaa vetää sen fantasin vituiks.

    Vastaa

Leave a Reply