Elämäni ensimmäinen fanijuliste (sorry Alison Moyet)

No Comments

Olimme eilen juhlissa. Pöytäseurueemme keskusteli päivällisen lomassa siitä, millaisia taiteilijoita tai urheilijoita itse kukin on elämänsä varrella fanittanut. Koin itseni hieman ulkopuoliseksi, sillä totesin, että seinälläni ei ole ollut koskaan yhtään popparin tai jalkapalloilijan julistetta. Opiskelijakämpässäni oli Woody Allenin Manhattan-juliste, mutta ei niinkään rakkaudesta elokuvataiteeseen vaan julisteen edulliseen hintaan. En ole koskaan postannut ensimmäistäkään keskuudestamme poistuneen RIP-päivitystä.

Päivällisen jälkeen lavalle kuulutettiin yllätysesiintyjät: Jukka Perko – Mikko Perkola. Juhlakalun toiveesta duo esitti ensimmäistä kertaa koskaan Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan. Perkon murheellinen saksofoni, Perkolan täyteläinen gamba ja kaipaava laulu. En muista koskaan kuulleeni musiikin ja lyriikan kauniimpaa liittoa.

Jos minulla olisi seinällä tilaa, teippaisin sille Perko/Perkolan. Koska tilaa ja julistetta ei ole, jaan heidän kuvansa virtuaalisella seinälläni. Kuulen tälläkin hetkellä tähtien hyminää. Maailman akselin jyminää.

 

Näyttökuva 2016-5-29 kello 20.05.41

Leave a Reply