Turvasatama

No Comments

Kaikki muuttuu. Ei entiselleen mikään jää. Not.

Kävin aamulla nostamassa kesäkalusteet terassillemme. Oranssi päivänvarjomme on nähnyt parhaat puolensa jo muutaman vuosi sitten, mutta sen kauhtunut väri on mielestämme täydellinen kontrasti sitä taustoittavan seinän syvän vihreälle. Kaivonkannen päällä talvetkesät seisovaan betoniruukkuun on aina istutettu iso laventeli. Nyt niitä ei vielä ollut taimimyymälässä. Jouduin tyytymään hortensiaan. Jotenkin vierastan sitä.

Minua pidetään kovinkin luovana ihmisenä. Siksi on itsellenikin yllättävää, miten tapojeni orja olen. Herään joka aamu tarkalleen samaan aikaan. Tarkistan aina ensitöikseni WhatsAppin ja työmeilin. Kontrollifriikin tulee aina olla perheen ja työn tilannekuvakartalla. Vasta sitten päivitän uutisvirran sosiaalisesta mediasta. Menen nukkumaan melkein aina samaan aikaan. Herään aikaisin, minua väsyttää aikaisin. Tarkistan ennen nukkumaanmenoa uutiset, työmeilin ja WhatsAppin. Tässä järjestyksessä. Nukun hyvin, kun tiedän, että ennen valojen sammuttamista olen tehnyt kaiken tarpeellisen.

Maailman muutosvauhti tuntuu vain kiihtyvän. Olen huomannut, että ihmiset ja yhteisötkin arvostavat muutoksen keskellä entistä enemmän jatkuvuutta. Ei ole mielikuvituksettomuutta istuttaa ruukkuun joka kevät laventelia. Se on jatkuvuutta. Se on turvaa. Tekniikka kehittyy nopeammin kuin ihmismieli. Jatkuvan muutoksen keskellä ihminen tarvitsee turvasatamia.

Vaihdan ensi viikolla hortensian laventeliin.

 

Näyttökuva 2016-5-5 kello 19.52.58

Leave a Reply