Suoria sanoja vai ruskeita kieliä?

No Comments

Voisin kuvitella, että jos tehtäisiin tutkimus (taatusti tätä on kysyttykin, mutta en tähän hätään löytänyt), niin valtaosa vastaajista sanoisi arvostavansa suorasanaisia ja avoimia työkavereita. Paitsi niissä tapauksissa, joissa suorasanaisuus kohdistuisi vastaajaan itseensä. Silloin suorat sanat vaihdettaisiin mielellään ruskeaan kieleen.

Työskentelen verrattain hektisellä toimialalla. Aikataulut ovat tiukat ja työn laadun arvioiminen on pitkälle subjektiivista. Työkaverit ovat luovia ja asiakkaat hanakoita antamaan palautetta. Mielipiteiden vaihto on monesti värikästä. Olen oppinut puolustamaan ideoitani ja työkavereitani. Argumentointini on usein painokasta ja suoraviivaista.

En tunne jääkiekkojoukkueiden ryhmädynamiikkaa. Siksi joskus ihmetyttää, kun pelin ratkaisuhetkillä valmentaja HUUTAA aikuisille miehille kitapurje lepattaen. Kai ne pelaajat nyt muutenkin ymmärtävät, että voittaakseen pitää tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Mutta toisaalta työelämässä ja kahden pojan isäni olen oppinut, että joskus pitää alleviivata.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että terve työyhteisö kestää tunteenpurkaukset. Se kestää ne niin kauan kuin kohtelu on tasapuolista kaikkia kohtaan ja painokkaat sanat ajavat yhteistä etua. Uskon olevani tyypillinen organisaation jäsen. Kestän jotenkin sen, että minulle esitetyt järkiperusteet petetään. Mutta jos minun tunteisiini vedotaan vilpillisesti, en osaa antaa anteeksi.

 

donald-trump

Leave a Reply