Itseluottamuksen oikea taso

No Comments

Kymmenisen vuotta sitten olin työkavereiden kanssa lounaalla, kun kuulin selkäni takaa naapuriloosista itsevarman konttorikonekauppiaan kertovan kaverilleen, miten hän menee ruuan jälkeen myymään uuden tulostimen mainostoimiston vetäjälle, joka ei tunne tekniikkaa. Viikon helpoin kauppa, hän sanoi. Hetken älämölöä kuunneltuani tajusin yltiöpäistä itsevarmuutta ja ylimielisyyttä huokuvan myyntireiskan puhuvan minusta.

Tunnin päästä ääni sermin takaa sai kasvot. Reiskan hymy hyytyi hivenen, kun kauppa jäi syntymättä ja bonukset saamatta.

Vahva itsevarmuus on edellytys myynnin onnistumiselle. Anteeksipyytelemällä ja nöyristelyllä kauppoja ei klousata. Liika on kuitenkin aina liikaa. Antiikin Kreikassa liiallinen itsevarmuus – hybris – oli rikos yhteiskuntaa kohtaan. Tämän päivän työelämässä hybris on rikos asiakkaita ja kollegoja kohtaan.

Jos janan toisessa ääripäässä on liiallinen itsevarmuus, toisessa lienee nöyryys. Psykologi Pelin Kesebirin mukaan nöyryys on kyky hyväksyä omat rajansa ja asettaa oma persoona paikalleen ympäröivässä maailmassa. Se on tärkeä kyky jokaiselle myyntityötä tekevälle. Se on tärkeä kyky jokaiselle tiimityötä tekevälle.

Toivottavasti lukija ei pidä kirjoittajaa ylimielisenä, jos taas kerran käytän esimerkkinä omaa onnistumistani. Olin pääsiäisen jälkeen hiihtolomalla Norjassa. Ennen lomaa yksi tekemäni tarjous jäi asiakkaan kiireiden vuoksi roikkumaan. Tuolihississä istuessa oli aina 7-8 minuuttia aikaa yrittää tavoittaa kiireistä asiakasta. Hän oli hyvin kiireinen yrityksensä rakennustöiden parissa ja pyysi minua soittamaan seuraavana aamuna kello 7:30, jolloin hänellä olisi rauha puhua matkalla töihin. Norjassa kello olisi puoli seitsemän. Herätyskello soimaan värinällä klo 6:15 ja käytävään puhumaan, jottei vaimo herää. Asiakkaan työmaalla osoittautui olevan pienoinen kriisi ja hän pyysi josko voisin soittaa seuraavana päivä samaan aikaan uudelleen. Näin tein. Kauppa ei syntynyt vielä silloinkaan, mutta viime viikolla vihdoin saimme työt käyntiin.

Olisin voinut jättää yhteydenpidon lomaviikkoni ajaksi, mutta olisin ollut silloin ylimielinen tarjousta pyytänyttä asiakasta ja sen tekemiseen osallistuneita kollegojani kohtaan. Olisin ollut ylimielinen itseäni kohtaan. Mutta mikä tärkeintä: Olisin voinut pari viikkoa sitten nukkua kahtena aamuna tunnin-puolitoista pidempään, mutta mitä olisin oppinut siitä. Ja kaikkein raadollisimmillaan: mitä niistä parista tunnista olisi voinut laskuttaa?

 

Näyttökuva 2016-4-10 kello 9.45.55

Leave a Reply