Kansantansseja ja perinnesoittimia

No Comments

Asioita pitää aina välillä suhteuttaa. Suomen taloudella ei mene hyvin. Mutta ei mennyt kiirastorstaina hyvin minullakaan. Olin ruokaostoksilla etsimässä aineksia lankalauantain taboulehiin. Siihen tarvitaan minttua. Yrttihyllyssä oli tarjolla tavallisen mintun lisäksi vahvaa minttua ja aasialaista minttua. Mies elämänsä ruuhkavuosissa kohtasi valinnan vaikeuden. Se oli hetki ennen kuin piti päättää nostaako kärryihin Pellegrinonsa muovi- vai lasipulloissa.

Muistan ajan, kun salaatti oli kiinankaalia (lausuttiin kiinankaalta). Yrttejä oli neljää lajia. Persiljaa ja tilliä. Tuoreena ja nahistuneena. Vesi tuli hanasta. Muistan ajan, kun 98 % vastaajista olisi arvellut taboulehin olevan todennäköisemmin kansantanssi tai perinnesoitin kuin pääsiäisruoka. Ei vanhoissa hyvissä ajoissa ollut mitään nykyhetkeä paremmin. Nyt on paremmin. Vaihtoehtoja ja tietoa vain oli tarjolla ymmärrettävä määrä. Kaikki olennainen tieto mahtui kuusisosaiseen tietosanakirjasarjaan. Arjen ja juhlan eläminen oli ehkä yksinkertaisempaa. Vaikea kuvitella, että yksikään 50-vuotias mies kirjoitti parikymmentä vuotta sitten päiväkirjaa pääsiäisyrttiensä valitsemisesta. Ja vielä harvempi kopioi päiväkirjansa sivuja ja postitti luettavaksi ystävilleen.

Nyt laitan kattilan tulille ja pilkon mintun. Sen tavallisen.

 

riga1_02

Leave a Reply