Mitä Tommy Lee Jonesin olisi pitänyt sanoa

No Comments

Luen paljon kaunokirjallisuutta. En ole kovinkaan valikoiva lukija. Jotkut kirjat ostan kannen perusteella. Niin tein viime viikolla John Williamsin Butcher´s Crossingin kohdalla. Kirjailijan ensimmäinen suomennos Stoner oli pysähdyttävä lukukokemus. En muista millainen kansi siinä oli.

Ihailen hyvien romaanien kaunista kieltä. En osaa analysoida, mikä tekee jostakin kirjasta toista paremman. Upeimmatkaan lauserakenteet eivät minuun tartu. En ole tissi- enkä peppumies. Olen lukija, jolle sisältö on muotoa tärkeämpi. Olen suomen kieltä lipova liskomies. Kirjoittajana olen luullakseni aikalailla samanlainen; erilainen.

Voisin kyllä kirjoittaa romaanin. Tarinoita on kerättynä valmiiksi monenkin romaanin verran. Minulla on kiusallisen tarkka muisti. Romaanini olisi tyylillisesti jostakin Karl Ove Knausgårdin ja Peter Sandströmin välimailta. Kertoisin tarinoita omasta elämästäni tai siitä läheltä. Rakas ystäväni Maria Hattunen olisi minun ikioma harrihaanpääni, luottokustannustoimittaja.

Romaani on kaltaiseltani touhupepulta aika paljon vaadittu. Ydinosaamiseni on sairaalasarjojen ja perhedraamojen viimeisten kahden minuutin monologeissa. Katsoin eilen jotain kohtalaisen tyhjänpäistä amerikkalaista elokuvaa, jossa pääosassa olivat takuuvarmat Meryl Streep ja Tommy Lee Jones. En muista, miten filmi loppui, koska liikutuin merkittävästi omasta versiostani. Kirjoitin mielessäni Leen suuhun sanat, jotka olisin itse halunnut sanoa.

Miksi omat ajatukset on monesti helpompi kirjoittaa jonkun toisen nimiin?

 

9200000011326277

Leave a Reply