Ei nälkäinen tiedä, miten kylläisen on paha olla

1 Comment

Keskusliikkeet ovat kilvan halpuuttaneet ruuan hintoja. Joku on brändännyt halpuuttamisen jopa reiluuttamiseksi. Luonnonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen faktojen perusteella kysyn, että miten reiluuttaminen meni niin kuin omasta mielestä. Esimerkiksi suomalaisille rakkaan ruisleivän kohdalla kaupan ja teollisuuden osuus nousi vuodessa 4 %, kun taas tuottajahinta laski 8 %. Ruisleivän kuluttajahinta nousi vuoden aikana 3%, vaikka halpuuttaminen. Ymmärrän hyvin traktorimarssille lähteneiden viljelijöiden kokeman epäoikeudenmukaisuuden.

735130_10153398473545849_1739214493979517312_n

Samaan aikaan toisaalla. Vahvasti alisuorittava opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen pyysi professori Roope Uusitaloa selvittämään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistamisen vaihtoehtoja. Kun selvitys valmistus, leikkauksia ja juustohöylää Uusitalolta oli tarjolla. Ullatus, ullatus. Samainen professori esiintyi 22.2. Kauppalehdessä seuraavanlaisella aivopierulla

“Jos opiskelija nostaa nykysääntöjen mukaisen maksimimäärän (400€/kk) opintolainaa ja valmistuu viidessä vuodessa, opintolainan määräksi tulee korkoineen reilut 18 000 euroa. Määräajassa valmistuva saa lainasta 6 200 euroa opintolainahyvitystä. Käytännössä Kela maksaa opiskelijan puolesta kolmanneksen opintolainasta. Jos lainan korko on kaksi prosenttia, ja opiskelija alkaa lyhentää lainaa vuoden kuluttua valmistumisesta ja maksaa sen takaisin kymmenessä vuodessa, lainan efektiiviseksi koroksi tulee Uusitalon mukaan –3,5 prosenttia. Työssä käyvien opiskelijoidenkin kannattaisi Uusitalon mukaan ottaa opintolainaa. Jos nostaa opintolainaa viiden vuoden ajan maksimimäärän, piilottaa rahat nollakorolla patjan alle ja valmistuu ajallaan, saa tuon saman 6 200 euron lainahyvityksen. Jos sitten heti valmistuttuaan maksaa lainan korkoineen takaisin, jää patjan alle silti vielä melkein 6 000 euroa.”

Professori Uusitalo, jos haluaa valmistua tavoiteajassa, aikaa ei riitä työntekoon, vaan opintolaina kuluu elinkustannuksiin. Lainasta ei riitä patjan alle. Suosittelisin professorille oman elämän hankkimista. Ja jos – kuten minusta tuntuu – se on liian myöhäistä, olisi syytä tutustua edes opiskelijoiden elämään.

Ja sitten vielä. Hallitus ajaa Suomeen kilpailukykyloikkaa. Ylensyöneet keski-ikäiset eivät vain suostu tinkimään palkoistaan, eivät myöskään tekemään samalla palkalla muutamaa päiväminuuttia enempää töitä. Monelle 7-9 viikon vuosilomat ovat saavutettu etu, josta ei tingitä. Koska ei tarvitse. Onhan meillä viljelijät ja opiskelijat.

Monia keskiajan lentäviä lauseita on pantu Martti Lutherin suuhun. ”Jos tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin omenapuun” ei ehkä ole Lutherilta peräisin. Varmaa on, että sitä ei ole kuultu työmarkkinapomojen suusta. Heidän puheestaan ei edes saisi selvää, sillä he ahmivat parasta aikaa myös opiskelijoiden ja viljelijöiden omenoita.

 

image-20141218-31037-i7djb8

One Comment (+add yours?)

  1. Anne
    maalis 16, 2016 @ 09:36:48

    Olen keski-ikäinen ja ylensyönytkin joskus, mutta en pysty alentamaan palkkaani enää alemmaksi: 1) se ei riitä ruokaan ja asumiseen tälläkään hetkellä -> kuukauden viimeisinä päivinä syömme nuudeleita ja kaupan alentamia, vanhan päiväyksen leipiä (halpuutetusta saa vielä -30% kun kärkkyy vanhaa, tuottaja saa käsittääkseni silti saman alhaisen summansa, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa)
    ja 2) teen kaikkeni tukeakseni tyttärien opiskelua, jotta he eivät joutuisi siihen opintovelan kurjuuteen, jossa itse aikoinani olin. En sitä unohda, enkä rakkaimmilleni siirrä. Eli koska maksan palkastani opintotukea, palkkaani ei voi alentaa. Ei myöskään keski-ikääni, syömisen määrää ehkä vielä vähän… 🙂

    Vastaa

Leave a Reply