#nofilter

No Comments

Vuosia ennen Instagramia ja sen filttereitä tein nojatuolimatkoja kauas maailmalle. Käsissäni kuluivat kiiltävälle paperille printatut tiiliskivimäiset matkaesitteet. Vaikka tiesin, että Tjäreborgin kuvissa oli käytetty muita enemmän värikynää, silti sen lomakohteet näyttivät suomalaisia kilpailijoita houkuttelevimmilta. Esitteen houkuttelemana lähdimme joskus opiskeluvuosina Santorinille. Olihan siellä kaunista, mutta esitteessä meren turkoosi ja auringonlaskun oranssi olivat totuuttakin syvemmät. Kun seuraava Kreikan-matkakuume iski, Tjäreborgin esite tuli taas haettua R-kioskilta. Miesmuisti oli lyhyt.

Nokian Renkaat on optioiden sokeuttamien johtajiensa rahanhimossa lähettänyt lehtien rengastesteihin vuosia renkaita, joita ei kaupasta saa. Se on anteeksiantamatonta. Surullisinta on kuitenkin se, että kohu tuskin vaikuttaa yhtiön renkaiden menekkiin. Yritysdoping ei juuri ero urheilusta. Kestävyysurheilussa ei voi menestyä ilman dopingia, uskotaan. Saman totuuden (=vääryyden) koetaan pätevän liike-elämässä. Suomalaisella henkilöautolla ajetaan keskimäärin 16.000 kilometriä vuodessa. Siitä kait vajaat puolet talvirenkailla. Yksi rengaskerta kestää noin 30.000 kilometriä, joten uusi setti ostetaan keskimäärin neljän vuoden välein. Tässä kvartaalissa vain joka kuudestoista asiakas vaihtaa renkaita. Siis ei hätää. Ensi kvartaalissa on uudet kohut.

Itse työskentelen vain markkinointiviestinnän parissa, mutta törmään dopingiin täälläkin. Asiakkaamme kilpailuttavat potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Valintakriteerit on ennalta määritellyt, mutta silti monesti valitaan kumppani, joka on tarjonnut jotakin täysin epärealistista ja jopa toteuttamiskelvotonta. Kilpailuttaja haluaa nähdä oman brändinsä värit totuutta syvempinä. Eihän asiakkaat sitä kuitenkaan huomaa. Tai huomaavat ne, mutta eivät ne mitään muista.

Suodattavathan ne omat selfietkin filttereiden läpi. Ovatko arki ja totuus liian harmaita?

 

Landscape-Turquoise-Sea-View_0

 

 

Leave a Reply