Eihän tätä kehtaa edes ääneen sanoa

No Comments

Minulla on kestävien perslihasten lisäksi puolivaikea luonnevika.

Etelä-Euroopassa ihmiset ovat aina arvostaneet ruokaa. Rengasvalmistaja Michelin oivalsi sen jo vuonna 1900, jolloin koko Ranskassa oli vain 3000 autoa ja niistä 95 % Pariisissa. Rengasyhtiö julkisti oppaan, missä oli vinkkejä maan parhaista ruokapaikoista. Perimmäisenä tarkoituksena oli hyvän syyn varjolla saada ihmiset liikkumaan pääkaupungin ulkopuolella, jotta renkaat kuluisivat ja Michelin voisi myydä uudet.

Minäkin pidän hyvästä ruuasta, mutta harvoin ajan tunteja tuoreimmankaan ahvenfileen perässä. Työn perässä ajan. Ajoin eilen, ajoin tänään, ajan huomenna. Tänään en ehtinyt edes syödä, mutta onneksi ajattelevainen kollegani jätti autoon pussinpohjan tuoreita kinuskitoffeita. En tarvinnut ruokaa. Sain energiaa siitä, että molemmat asiakkaat sanoivat meidän tehneen hyvää työtä. Palaute ja motivoituneet työkaverit antoivat virtaa.

Vali vali on nykyisin uusi kiitollisuus. Kaikkea pitää kritisoida. Jotenkin tuntuu, että näinä aikoina ei edes kehtaa tunnustaa pitävänsä työstään.

 

estrellas-michelin-barcelona

Leave a Reply