Mystifioinnin aika on ohi

No Comments

Asiantuntijapalveluiden myyntiprosessi on karrikoiden seuraava: asiantuntija asettuu pöytään asiakasta vastapäätä. Asiakas kertoo tarpeensa. Asiantuntija alleviivaa asiantuntijuuttaan pääasiassa vaikenemalla ja kohottelemalla kulmakarvojaan merkityksellisesti muistiinpanoja kirjatessaan. Asiantuntija ja asiakas erkanevat. Tapaamisen päätteeksi asiantuntija lupaa palata asiaan muutamilla tarkentavilla kysymyksillä. Kun lisätiedot on saatu, asiantuntija pukee päälleen kaiken peittävän radiohiljaisuuden, kunnes muutaman viikon kuluttua palaa ratkaisunsa kanssa asiakkaan luokse torvet soiden. Lasku seuraa kun torvet ovat vaienneet.

En taida olla asiantuntija ollenkaan. Olen (totuuden) torvi, joka ei osaa pitää sordiinoa päällä edes ensimmäisessä tapaamisessa. Kerron ideani ja mielipiteeni heti ja suodattamattomana. Mitä enemmän ajattelen ääneen, sitä enemmän saan vastauksia ja näkemyksiä muilta. Meidät luterilaiset on ohjattu väärälle raiteelle opettamalla, että puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa. Asiantuntijapalveluiden myynnissä tämä harhaoppi olisi viimein aika uudistaa. Puhuminen on hopeaa, mutta kuunteleminen on kultaa. Vastauksia on vaikea saada ilman ääneen lausuttuja kysymyksiä. Ja kuten meitä on myös opetettu: Tyhmiä kysymyksiä ei ole;)

Näyttökuva 2016-1-25 kello 19.45.51

Leave a Reply