Kimpoilua

No Comments

Istuin tänään kahdessa palaverissa. Kiitos kysymästä; ne olivat menestyksiä.

Lounasaikaa tapasin Café Kiasmassa asiakkaan, josta on tullut ystävä. Söin pienen blinin. Blini oli nimensä veroinen – halkaisijaltaan maksimissaan viisisenttinen. Mäti oli freesiä, punasipuli sopivan pieneksi silputtua. Annos maksoi kuusi euroa. Se oli todellakin hintansa arvoinen. Lounaspalaverilla ei ollut agendaa. Vaihdoimme kuulumisia. Asiat sinkoilivat luontevasti asiasta kolmanteen. Ideat vaihtuivat. Ne jalostuivat. Puolessa tunnissa syntyi maailmanluokan varainkeruuidea. Toivottavasti pääsen ensi viikolla esittämään sen Kansallisgallerialle.

Iltapäivällä pidimme sisäisen palaverin Lotan ja Sarin kanssa Ruoholahdessa. Lotta toi palaveriin minikarjalanpiirakoita ja Brunbergin kiusallisen hyviä toffeepaloja. Että olenkin perso makealle. Työkaveri, joka tuo palaveriin karkkia, on mielestäni makea tyyppi. Iltapäivän palaverilla oli agenda. Sen lisäksi vaihdoimme kuulumisia. Asiat sinkoilivat luontevasti asiasta kolmanteen. Ideat vaihtuivat. Ne jalostuivat. Parissa tunnissa monen muun ratkaisun ohella syntyi maailmanluokan idea huippuhotellille. Toivottavasti pääsemme ensi viikolla esittämään sen Kämp Groupille.

Ideoihin pätee samaa kuin runoihin. Pöytälaatikossa ne eivät lämmitä ketään. Sharing is caring.

Näyttökuva 2016-1-21 kello 19.43.42

 

Kiasman kaupassa oli myytävä taikalinssejä. Kokeeksi ikuistin Mannerheimin ratsastajapatsaan sellaisen läpi. Ei sekään ollut ihan huono idea.

 

 

Leave a Reply