Yrittäjähenkisyyden aika

No Comments

Väittäisin olevani hyvin suvaitsevainen. En itse syö sianlihaa, muttei minua haittaa, vaikka joku vieruskaverini mussuttaisi kassleria sydämensä kyllyydestä. Toisaalta olen aikalailla tapojeni orja: Kun en osannut tehdä etätöitä, en oikein ymmärtänyt, miten kukaan toinenkaan olisi osannut.

Osaan kyllä ajan myötä myös muuttaa mielipiteitäni. Etätyö itseasiassa on yksi niistä asioista, joita olen oppinut sietämään > vähitellen arvostamaan > viime aikoina jopa tekemään itse. Ehkä vielä jonakin päivänä ymmärrän kuusituntisen työpäivän ihanuuden, vaikka nyt työt eivät valmistu edes kahdeksassa.

Jankuttaja ja tehotoistaja. Sellainen minä olen. Olen myös työnsankari ja marttyyri. Tämä postaus ei kuitenkin kerro mistään näistä ylevistä arvoistani. Tämä on vilpitön halu ääneen ajattelun myötä oppia toimimaan toisin. Suomen kuraisan talouden pelastamiseksi yritetään tehdä tuottavuusloikkaa. Työnantajat pyrkivät pidentämään työpäivää nykyisillä palkkakuluilla. Työntekijät haluavat lisää palkkaa ja mielellään entistä vähemmän työtunteja. Molemmat osapuolet varmasti tietävät, mitä on tehtävä. Absurdilta vaikuttava asemasota tuntuu teatterilta. Ja sitähän se onkin: tragikomediaa – ilman huumoria.

Tähän pattitilanteeseen olisi yksinkertainen ratkaisu. Jos kumpikin työmarkkinaosapuoli toimisi vuoden yrittäjänä, ongelma olisi ratkaistu. Olin joulun välipäivät vapaalla. Jos olisin toiminut siten kuin työnantaja haluaa, minulla ei olisi ollut vapaata lainkaan. Jos olisin toiminut työntekijän lailla, olisin palannut töihin vasta loppiaisen jälkeen. Mutta toimin kuten yrittäjä: Heräsin aamuisin ennen muita vastaamaan hiihtomökillä työmeileihin (etätyö) ja laskettelin päivät (loma). Välilomapäivinä keskustelin aktiivisesti neljän potentiaalisen asiakkaan kanssa. Tähän päivään mennessä niistä kaksi on hyväksynyt tarjoukseni. Voitetut työt tuovat työtä monille kollegoilleni. Jos en olisi saanut viettää lomaa (työnantajien toive), pidättäisin nyt henkeäni tatti otsassa. Jos olisin lomaillut ilman sen suurempaa työvastiketta (työntekijän toive), paljon uutta tulevaisuuden työtä olisi jäänyt myymättä. Jos en olisi oppinut tekemään etätyötä (asenteiden muutos), en olisi voinut olla yhtä yrittäjä- ja myyntihenkinen. Minulla ei olisi ollut edes mahdollisuutta onnistua.

Vastakkainasettelun aika on ohi. On yrittäjähenkisyyden aika.

 

Näyttökuva 2016-1-12 kello 18.44.32

Leave a Reply