Laitilan Jyske

No Comments

Lähdin tänään ajoissa töistä. Oli kiire ehtiä palaverista seuraamaan Leijonanpentujen voittoa Ruotsista. Pelin seuraaminen ei ollut vapaata. Se oli tiimipelaamisen ja joukkueen johtamisen oppitunti. Meillä kaikilla työelämässä toimivalla on paljon opittavaa nuorista Leijonista.

En tunne jääkiekkoa kovinkaan syvällisesti, mutta uskallan väittää, että Suomen joukkue ei ole rakennettu turnauksen laveimmasta ja laadukkaimmasta materiaalista. Mutta se ei olekaan joukko yksilöurheilijoita, se on joukkue. Uskallan väittää, että pelaajat tietävät joukkueensa arvot, mission ja vision paremmin kuin 99 % meistä työelämässä tarpovista omistaan.

Ja mikä riemastuttavinta, joukkueen valmennusjohto antaa yksilöille oikeuden ilmentää yhteisiä arvoja itselleen luontevimmalla tavalla. Monen pelaajan tekemisestä näkyy riemu, toisten periksiantamattomuus. Piskuisen Laitilan Jyskeen kasvatti Aleksi Saarela päätti tänään mennä päätyyn asti ja hankkimalla hankki Ruotsille jäähyn. Saarelan kaltaiset pieniltä paikkakunnilta parrasvaloihin nousevat pelaajat todistavat, että huipulle voi nousta hieman vaatimattomammistakin olosuhteista. Vanhana satakuntalaisena aina muistan, miten Mika Marila nousi 90-luvulla pujottelun maailmancupiin maakunnasta, joka on kuuluisa mäettömyydestä. Marilan kotimäen (siis vanhan santamontun) korkeusero Hiittenharjulla on jotakin 40 metriä.

Ottakaamme opiksi Leijonanpentujen huumorista kentällä ja sen ulkopuolilla. Aleksi Saarelalta kysyttiin Kanada-ottelun menestyksekkään toisen erän jälkeen kiteytystä erästä. Vastaus oli selkeä: ”Kanukit alkoivat paskoa housuihinsa.”

Eivät ehkä ihan punnituimmat sanavalinnat. Mutta aidot. Siksi parhaat.

 

saarelaetu200914HH_sm

Jostain kumman syystä sain shanghaijattua Aleksi Saarelan tähän Ässien eikä Leijonien paidassa;)

Leave a Reply