Koneeseen kadonnut

1 Comment

Meillä oli eilen iltapäivällä töissä yhteinen kahvihetki. Ihq työkaverini Karo antoi kaikille aaneloset ja niihin kirjattiin alareunaan oma nimi. Sitten ne laitettiin kiertämään pöytää ja jokainen kirjoitti arkkiin jonkin luonnehdinnan paperin haltijasta. Omien poikien ala-asteluokilla tehtiin samanlainen harjoitus. Pojat saivat niistä muistoiksi pienen vihon, mihin luokkakavereiden luonnehdinnat oli kerätty.

Me aikuiset saimme eilen omamme. Luin vain yhden työkaverin sanat: ”Juuso on parhaimpina päivinään aivan superihana.” Se riitti. Lähdin pois ja laitoin paperin laatikkoon piiloon. Minua itketti. Onneksi piti lähteä asiakastapaamiseen. Olin sielläkin huono ja ajatuksissani.

Ei minua liikuttanut se, että kollegani rivien välissä arvioi minut ailahtelevaksi. Tiedän toki itsekin, että minulla on hyvien päivien lisäksi huonoja. En edes kuvittele voivani yltää tasalaatuisuuteen. Minua liikutti se, että arvio oli niin totta. Ja että siinä ei sanottu minun olevan huonoina päivinäni piikki perseessä. Tiedän sen itsekin. Ja uskokaa tai älkää, niin huonot päivät ovat itselle raskaampia kuin muille.

Markkinointi & Mainonta haastatteli Caratin uutta toimitusjohtajaa Heidi Björklöfiä, joka sanoi oppineensa lapsuudenkotinsa perheyrityksestä, että työtä tekevät ihmiset eikä koneet. ”Niin kauan kuin ihmisten kanssa sujuu hyvin, koko yritys voi paremmin.” Se on vain ja ainoastaan näin. En tiedä typerämpää sanontaa kuin ”asiat riitelevät, eivät ihmiset.” Minä en ole koskaan kimpaantunut mielipiteelle vaan sen esittäjälle. Olen ollut monesti ylpeä siitä, että olen omaksunut jonkin asian. Olen ollut paljon ylpeämpi siitä, että olen saanut uuden ystävän, vaikka mielipiteemme olisivat monin kohdin eriäviä.

Elämän tekevät elämisen arvoiseksi ihmiset, eivät koneet. Jos tenniksen pelaaja pelaa tai laulaja laulaa kuin kone, hänestä ei tule yleisön suosikkia. Kuka meistä seuraisi kahden tietokoneen välistä shakkiottelua? En minä ainakaan. En edes hyvinä päivinäni.

 

Näyttökuva 2015-12-19 kello 10.25.48

One Comment (+add yours?)

  1. Karo
    joulu 19, 2015 @ 13:59:50

    Ihana kirjoitus jälleen, ihana aito Juuso! En lukenut omaa lappuani vielä vaan säästän sen huonon päivän varalle. Uskon että lapulla on hyvien ihmisten mielipiteitä suoraan sydämestä – jos niistä ei saa voimaa niin ei sitten mistään. Hyvää joulua! -Karo

    Vastaa

Leave a Reply