Edes hetken hyvä

No Comments

Kukin taaplaa tyylillään. Jokaisella on oma tapansa valmistua jouluun. Meille ei tule joulukuusta, koska olen kiusallisen allerginen kuusen hönkimiselle ja menetän ääneni. Siitä tuskin monikaan olisi pahoillaan;) Suurempi syy kuusettomuudelle on olohuoneemme kentianpalmu (kodissamme on aina ollut sellainen), joka kuolee kuusen kanssa samaan huoneeseen sattuessaan. Uskollinen kuusemme on muovinen eikä erityisen pörheäkään. Alennusmyynnistä ostettu. Mutta on se kaukaa katsoen ja viljalti koristeltuna kuusen tapainen. Joulukukkamme eivät saa tuoksua. Amaryllis on sallittu. Näitä allergiajuttuja. Joulupöytäkään ei ole perinteinen. Lahjoja meillä jaellaan tavattoman maltillisesti.

Mutta odotan joulua silti paljon, sillä jouluna saa olla hämärässä. Himmeitä valoja, kynttilöitä, vaimeita ääniä, massoittain suklaata. Mitä enemmän tilpehööriä, sen parempi. Kotoisuus tulee sukupolvien keskeisestä kasautumisesta, pakottomasta yhdessäolosta ja joutilaisuudesta. Aaton kruunaa jouluhartaus Ylösnousemuskappelissa. En koskaan lakkaa hämmästelemästä sen kauneutta. Siellä ei ole yhtään rumaa, ei yhtään turhaa yksityiskohtaa. Pelkkää harmoniaa. Sen suunnittelija – Erik Bryggman – on ollut nero. Oikeastaan Ylösnousemuskappeli on kuin joulu parhaimmillaan: ei yhtään rumaa, ei yhtään turhaa yksityiskohtaa. Pelkkää harmoniaa.

Olisipa meillä kaikilla edes hetken hyvä. Edes jouluna. Jospa jokainen muistaisi antaa edes pienen osan omasta onnestaan sitä tarvitsevalle. Onni on kuin rakkaus. Se ei kulu jaettaessa.

 

Näyttökuva 2015-12-18 kello 21.01.15

Leave a Reply