Yllättävä kehityskeskustelu

No Comments

Pitkäaikaisin kollegani kutsui minut tänään neuvotteluhuoneeseemme ja teki jumalaisen väliintulon. Hän kysyi minulta, miksi olen ollut niin töissä viime viikkoina niin pahantuulinen ja aggressiivinen. Hän oli aidon huolestunut.

Satakuntalaisena en luonnollisestikaan tunnustanut sitä hänelle, mutta olin tavattoman kiitollinen ja liikuttunut.

Tiedän kyllä itsekin, että kaikki ei ole hyvin juuri nyt. Henkilökohtainen työmääräni on ollut pari viime vuotta kohtuuton. Jos tässä iässä herää viikkoja aamuisin puoli viideltä töihin, alkaa kynttilä lepattaa molemmista päistään.

Kukaan ei käske minun herätä. Työnsankaruuteni on täysin sisäsyntyistä. Oireyhtymään kuuluu lisäksi keskivaikea kontrollifriikkeys ja pakonomainen tarve pysyä aikatauluissa. En voi koskaan mennä asiakastapaamiseen valmistautumattomana. Aamuöiden hiljaisina tunteina perehdyn asiakkaiden liiketoimintaan. Teen sekavia muistiinpanoja. Kirjoitan irrallisia tekstinpätkiä. Yritän muokata irtoideoistani loogisen jatkumon. Ennen virka-aikaa tarkistan excelistäni, että olen muistanut huomioida tasapuolisesti jokaista työkaveriani. Kirjoitan anteeksipyyntöjä, jos suorasukaisuuteni on saattanut jotakuta loukata. Pahimpina viikkoina olen liikkeellä viitenä päivänä viikossa. Pelkkiin matkoihin saattaa kulua 20 tuntia viikossa.

Rakastan työtäni ja työkavereitani, mutta joskus voimat ovat loppu. Pelkkä kollegan huoli jaksamisestani oli poikkeuksellisen tärkeää. Kyllä tämä tästä. Kiitos, Teija.

 

stress-burnout-match-e1425595742205

Leave a Reply