Täyttä elämää

No Comments

Olimme katsomassa Turun kaupunginteatterissa Valtteri Roihan Luolamiehen ruuhkavuodet. Esitys oli hauska, paikoin katkeransuloinen ja – erinomaisen elämänmakuinen. Roihan perheen lapset ovat vasta ala-asteikäisiä, joten tositapahtumiin vankasti nojaava näytelmä oli meille kaihoisan nostalginen. Elämme jo empty nest –vaihetta. Ei tässä enää mitään ruuhkavuosia.

Tai niin sitä tyhmempi luulisi.

Pyhäinpäivämme ei ole lepopäivä. Aamu alkaa WhatsAppin pikatarkistuksella. Vanhempien tulee tietää, milloin omillaan asuvat lapset ovat olleet illalla yhdistyneenä verkkoon. Eilinen näyttää hyvältä. Vanhempi on nähty 00:04 ja nuorempi 00.50. Pojat ovat menneet ajoissa nukkumaan. Astiakoneen tyhjennys. Pesukone. Kuivausrumpu. Mankelointi. Munakas tulille. Samalla roskien lajittelu ja kierrätys. Ehtisikö olohuoneesta pyyhkiä pölyt siinä välissä? Kevyt aamiainen. Broilerit marinadiin. Unisex-matka kuntosalille. Minä jään GoGolle, Tarja jatkaa Satsiin. Kotimatkalla pitää muistaa hakea AdLibriksen kirjat R-kioskilta. Pikasuihku. Sitten onkin budjetoitu 2,5 tuntia pihan lehtisavottaan. Kahden puhaltimen ja lumikolan taktiikalla mennään. Heidi ja Frans tulevat syömään joskus klo 15 jälkeen kun esikoisen pitää ehtiä Tepsin peliin klo 17. Silloin on jo pimeää jatkaa pihatöitä. Mutta sitä voikin jatkaa sisätiloissa työtöitä, sille arkena ruuhka ei hellitä. Vastaamattomia meilejä näkyy olevan kolmisenkymmentä. Kirjoitan vastaukset valmiiksi ja lähetän maanantaina kukonpierusta ennen kuin starttaan maakuntaan. Seuraavan kahden viikon aikana näkyy olevan rapsakat yhdeksän matkapäivää. Vierivä kivi ja sen kaltaisia ajatuksia. Bonuksena ensi viikonloppuna on isäinpäivä, jolloin on etuoikeus käydä autoilemassa Ulvilassa omien isien luona. Tänään voisi illalla saunan jälkeen katsoa jonkun elokuvan. Tai aloittaa katsomisen. Nukahdan ensimmäisen puolen tunnin aikana. Nukun hyvin. Herään huomenna ja aloitan alusta. Silloin juhlitaan rakkaan ystävän syntymäpäiviä. Elämä on hyvä.

 

Empty-nest-618x250

Leave a Reply