Retrospektiivi: Kolme pointtia

No Comments

Nuorempi poikamme täyttää tänään 20 vuotta. Vanhempi on 21. Miten heidän kasvatuksensa on mennyt niinkuin omasta mielestä?

Meidän perheessämme on aina uskottu itseohjautuvuuteen. Jo pienestä lähtien poikamme ovat saaneet tehdä itse omat valintansa. Ja vanhemmat ovat ne (mukisematta;) hyväksyneet. Jos pojilla on ollut joskus vaikeuksia päättää, olemme ehdottaneet heille valinnan tueksi kolmea omasta mielestämme hyvää vaihtoehtoa.

Päiväkoti- ja ala-aste -iässä lapsilla on kasvattajina pääasiassa naisia. Ja kun itse olen hyvin kärsimätön, totesimme, että pojilla pitää olla jo lapsena harrastuksia, joissa valmentajina on myös miehiä. Ehdotimme, että he harrastaisivat jotain joukkueurheilulajia. Vaihtoehtoja oli lukemattomia. Ehdotimme kolmea vaihtoehtoa. He ovat harrastaneet ainakin salibandya, jalkapalloa, käsipalloa, uintia, koripalloa, tennistä ja kuntosalia. He ovat oppineet voittamaan ja häviämään joukkueessa.

Pojat kävivät englantirikasteisen ala-asteen. Kun oli aika siirtyä yläasteelle, valinnanvaihtoehtoja oli useita. Päätöksenteko 12-13- vuotiaalle oli vaikeaa. Tarjosimme muutamaa hyvää vaihtoehtoa. Pojat luopuivat kieliluokasta ja hakivat täysin puun takaa ja tarjoamiemme vaihtoehtojen ulkopuolelta musiikkiluokalle. Kolmen vuoden päästä piti valita lukio. Olisi ollut luonnollista jatkaa yläasteen kanssa samassa rakennuksessa toimivassa yhdessä maamme arvostetuimmassa lukiossa. Totesimme kuitenkin, että meistä vanhemmista on kasvanut elinkelpoisia yksilöitä Ulvilan lukion opeilla, joten luulemme, että Turussa kaikki lukiot ovat hyviä. Ehdotimme silti taas kolmea vaihtoehtoa. Kumpikin pojista vaihtoi koulua. Vanhempina emme täysin ymmärtäneet, mutta ymmärsimme.

Lukion jälkeen pojat päättivät jatkaa opintoja taloustieteiden parissa. Annoimme taas kolme hyvää yliopistovaihtoehtoa… Sitä ennen he suorittavat asevelvollisuutensa. Sen suhteen pidimme suumme supussa.

Pointti tässä ei ole hyvien vaihtoehtojen tarjoamisessa. Keskeistä on hyväksyä oman lapsensa tekemät valinnat ja kunnioittaa niitä. Lapset rakentavat oman elämänsä omien arvojensa varaan. Me vanhemmat emme ole heidän opettajiaan. Parhaimmillaan meillä on etuoikeus olla heidän mentoreitaan ja kanssakulkijoitaan. Sekään ei ole itsestäänselvyys.

 

Näyttökuva 2015-10-11 kello 9.33.51

Tämä kuva on Mostarin kuuluisalta, uudelleen rakennetulta sillalta 12 vuoden takaa. Siinä kiteytyy riipaisevalla tavalla poikiemme yhtäläisyys ja ero.

 

Leave a Reply