Yksi meistä (Just Do It)

No Comments

Kävin eilen kuntosalilla. Salin asiakaskunta on otos tästä ajasta. Kuntoilijoista enemmistö on nuoria, kiusallisen lihaksikkaita maahanmuuttajamiehiä. Joukossa on muutama kiintiönainen, unisex-kuntoilijapari ja kaltaiseni ikääntymistä vastaan taisteleva setämies. Painoindeksini on median sallimissa rajoissa, joten jos ajan harmaan partani, en kauhtuneessa vaimarissani ja lippis päässäni erotu nopeasti katsottuna muusta kattauksesta.

Eilen salille tuli keski-ikäinen, valtavan ylipainoinen kantasuomalainen mies. En osaa arvioida hänen mittasuhteitaan, mutta vatsa oli niin suunnaton, että se roikkui vyötärön alapuolella kuin jättiläismäinen säkki. Voin kuvitella millaista tahdonvoimaa ja rohkeutta häneltä oli vaatinut raahata läskinsä elämäntapakuntoilijoiden arvostelevien katseiden alle. En voi kuvitella myöskään sitä iloa, jonka hän koki, kun kukaan ei selvästikään kiinnittänyt häneen erityistä huomiota.

Olin lapsena monipuolisesti puhevikainen. Koulussa minua jännitti avata suuni. Ei minua muistaakseni kukaan siitä koskaan kiusannut. Koulukavereitteni energia meni omista puutteista jännittämiseen. Liikuntatunteja jännitin erityisesti, koska koordinaatiokykyni oli katastrofaalisen heikko. Minut valittiin aina viimeisenä joukkueisiin. Lopulta se ei ollut edes noloa. Siitä tuli ominaisuus. Muutin Turkuun opiskelemaan. Minua jännitti, miten opiskelukaverini suhtautuvat rumaan Porin murteeseeni. Valtaosa kurssilaisistanikin oli muualta Suomesta ja yhtälailla epävarmoja omasta tavastaan puhua.

Lihava (kai häntä saa sanoa lihavaksi) mies oli tullut salille luultavasti henkensä edestä. Hänen on pakko tehdä muutos elämäntavoissaan, jos haluaa elää. Hän sai rauhan yrittää. Näin jopa nuoren miehen neuvovan häntä yhdellä laitteella. Yksikään kanssakuntoilija ei heittänyt häntä ilotulitteella, ei käskenyt hiippalakin suojasta läskiä vittu painumaan kotiinsa, eikä nostanut hänen silmiensä eteen FUCK U MEATBALL –banderollia. Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen hänen rasvansa on saattanut alkaa muuttua lihakseksi ja hänestä on tullut yksi meistä.

Ja vaikka niin ei kävisikään – hän on jo yksi meistä.

 

Brussels Riots 1

Leave a Reply