Ihan itse

No Comments

Myimme edellisen asuntomme ilman välittäjää. Vaikka siitä on 17-18 vuotta, muistan ensimmäisen ja ainoan näyttömme kuin eilisen. Tupa oli täynnä, mutta kävijät kiinnittivät huomionsa täysin epäolennaisiin asioihin. Moni heistä arvosteli kovaan ääneen taulujamme ja huonekalujamme. Myytävänä oli asunto, ei sen sisustus. Arvostelu teki kipeää. Tuskaa lievensi se, että viimeinen tulija osti asunnon tinkimättä. Olisi ostanut myös valtaosan sisustuksesta.

Sovin aina uusasiakastapaamiset itse. Helpompaa olisi kirjoittaa tarina palaveribuukkarille ja ulkoistaa soitto. Näissä tapauksissa uskon kuitenkin enemmän itseeni kuin muihin. Kun myyn omaa ja työkavereitteni osaamista, uskon olevan paras asiantuntija. Itse kontaktoimalla saan myös palautteen suoraan. Kuten tänään. Suomalaisen tunnetun kasvuyrityksen toimitusjohtaja sanoi minulle, etten tunne heidän kohderyhmäänsä, enkä tiedä markkinoinnista edes alkeita. Arvostelu teki kipeää. Varsinkin kun se oli perusteetonta.

Jos joku muu olisi soittanut puolestani, en olisi harmistunut kohtaamastani kiukunpuuskasta. Toisaalta en olisi myöskään oppinut siitä. Rima putosi. Oliko syytä myös minussa? Oli paljonkin. Otin yhteyttä rutiininomaisesti. En ollut riittävän keskittynyt. Luotin itseeni katteettomasti enkä ollut varautunut yllättävään vastarintaan. Puhelun jälkeen kävin ulkona kiertämässä konttorimme, palasin vauhdinottoradan päähän ja nostin riman uudelleen. Epäonnistumista seuraa onnistuminen vain jos uskaltaa yrittää uudelleen.

 

shawn-barber.jpg.size.xxlarge.letterbox

 

 

Leave a Reply