En ole hiihtänyt jään yli Seurasaareen

No Comments

Olen ollut työelämässä 28 vuotta.

 

Olen kävellyt toimistossa tuhansia kilometrejä.

Ajanut autolla satoja tuhansia.

Seisonut junassa lumimyrskyssä, nukkunut yöbussin lattialla. Istunut lentokentillä.

Olen puhunut kymmenissä seminaareissa, sadoissa workshopeissa.

Olen istunut hiljaa.

Kuunnellut.

 

Olen palkannut kymmeniä työkavereita. Satoja.

Ihania harkkareita.

Olen nauranut tuhansia tunteja heidän seurassaan.

Olen itkenyt yksin, kun he ovat vaihtaneet työpaikkaa.

Olen vinoillut heille taas nähdessäni.

Olen haukkunut ventovieraita.

Pyytänyt anteeksi.

 

Olen vienyt työkaverini ensiapuun perheväkivallan jälkeen.

Lunastanut rahattomia baareista.

Kuljettanut kotiin keskellä yötä.

Taannut lainoja.

Saanut heiltä hymyn.

Lukemattomia kiitoksia.

Olen lyönyt yhtiökumppaniani.

Saanut vastineeksi veljellisen halauksen.

 

Olen kohdannut tuhansia asiakkaita.

Lupaillut kuun taivaalta.

Usein saavuttanut sen.

Olen kimpaantunut, flirttailut, hehkunut, masentunut.

Olen tuhlaillut karismaani. Polttanut molemmista päistä.

Olen heittänyt rakkainta asiakastani kännykältä.

Olen sitä ja tätä.

Olen alkanut itsekin uskoa legendoihin itsestäni.

 

Olen ansainnut paljon.

Joskus en mitään.

Olen maksanut velkoja.

Olen katsonut ulosottomiestä silmiin.

Olen saanut lojaaleja, korvaamattomia ystäviä.

Olen saanut vihamiehiä.

Minua on kusetettu.

Olen sietänyt sen.

 

En ole ollut ensimmäistäkään päivää sairauslomalla.

En yhdelläkään ylimääräisellä vapaapäivällä.

En ylityövapaalla, en pekkaspäivällä, en millään mitä näitä onkaan.

Olen palanut loppuun. Unohtanut miten ovi avataan.

Olen unohtanut nukkua.

Jatkanut silti aamulla.

Olen sekoillut.

Minua on yritetty auttaa.

Olen ymmärtänyt ottaa apua vastaan.

 

Olen käynyt Helsingissä tuhansia kertoja

En ole koskaan ollut ehtivinäni käydä Seurasaaressa.

En, vaikka minulla olisi siihen hyvä syy.

 

Rakastan työtäni.

Rakastan työkavereitani.

Asiakkaitani.

Haasteita.

Kiirettä.

Painetta.

Mahdottomuutta.

Onnistumisia.

 

Nyt minun taitaa olla aika rakastaa itseäni.

Mutta en tiedä, onko se pois muilta.

Se muu on aina tuntunut olevan tärkeämpää.

Tiedä sitten, mitä tässä tekisi.

Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa.

 

Aamulla ainakin lähden Vaasaan.

 

oitavos1

 

Leave a Reply