Olemme samanlaisia

No Comments

Olen keskinkertainen mainosmies. Olen paljon parempi myymään kuin tekemään myymiäni reklaameja. Onneksi on taitavampia kollegoja.

Sikäli kun ottaa huomioon, että synnyin vuonna 1965 ja ainakin päällisin puolin poikana. Ja että kasvoin Kokemäenjoen suistossa, jonka asukkaat eivät ole tunnettuja hienosyisyydestään. Kun peilaan itseäni tätä vasten, on päivänselvää, että minulla on ollut aina mainonnan suunnittelijana yksi vahvuus: Jo nuorena osasin kirjoittaa keski-ikäisille naisille. Olen niin syvästi tunteva ja herkkä. Mitä nyt välillä näykin, haukun ja pureskelen. Kun nauran Olli Lindholmin totisuudelle, nauran itselleni.

Keski-ikäisiä naisia ei kannata väheksyä. Ennen niitä näki vain sukujuhlissa. Nykyään niitä tuntuu olevan kaikkialla. Sosiaalinen media on nostanut meidät keski-ikäiset naiset huikeaan kukoistukseen. Kun luen nuorten miesten postauksia tai blogitekstejä, jollen tietäisi kirjoittajaa, en erottaisi heitä idoleistaan – keski-ikäisistä naisista. Blazerin päärmeet kiinnostavat poikia enemmän kuin äitejään. Viineistä hifistellään, kohokkaiden kuohkeutta arvostellaan. Kuvapostaukset tulvivat romantiikkaa. Kalareissulta kuvataan haukien sijaan auringonlaskuja.

Meissä jokaisessa elää pieni tinakenkätyttö. Australialainen tuttavani sanoi, että kauneinta suomalaisuutta, mitä hän tietää, on karaoke klo 02:15. Silloin kertavedestä rohkaistunut suomalainen mieskuoro laulaa kyynel silmissään Aikuinen nainen mä oon. Ne ovat aitoja hetkiä, jolloin lauletaan suoraan sydämestä. Kysymys kuuluu: Lauletaanko silloin omille rakkaille naisille – vai itselle?

Molempi parempi. Lauletaan yhdessä;)

 

Näyttökuva 2015-2-10 kello 8.50.05

Leave a Reply