We’re off to never-never land

No Comments

Helsingissä järjestettiin viikonloppuna Weekend-festivaali. Loppuunmyydyn tapahtuman 60.000 vierasta eivät juurikaan kuormittaneet viranomaisia. Toisin oli alueen ulkopuolella. Siellä mieltä sitten pahoitettiin sitäkin enemmän. Soittoajoista tinkineestä festarista tehtiin 170 melupalautetta Helsingin kaupungin ympäristötoimeen.

Poikamme olivat vielä pieniä vuosituhannen vaihteessa. Jätimme Ruisrockin väliin. Mutta se ei kauheasti liudentanut tunnelmaa. Saimme laulaa Metallican tahtiin omassa kotipihassamme.

     Exit, light
     Enter, night
     Take my hand
     We’re off to never-never land

Ruissalon kansanpuiston rantalavan ja meidän kotitalomme välissä asuu satoja ihmisiä. Luulen, etteivät hekään tehtailleet valituksia. Ruisrock on osa kesän ääniä siinä missä satakieletkin.

Uskokaa tai älkää, mutta satakielet häiritsevät minua enemmän kuin festareilta kuuluva musiikki. Loppukeväästä niiden läpitunkeva laulu on uskomattoman voimakas. Kuin lintu laulaisi sisällä talossa. Talomme seinissä on 40 cm Ekovillaa, mutta sekään ei tunnu vaimentavan niiden kaunista laulua hiukkaakaan. Viikossa aamuöiseen pauhuun tottuu, eikä laulua edes huomaa.

Laulun puutteen huomaa. Tänä vuonna satakielet eivät tulleet luultavasti kylmän kevään vuoksi. Niiden mekkalaa jäi ikävä. Tervetuloa taas ensi keväänä puihimme huutamaan.

 

maxresdefault

 

 

Leave a Reply