Epämääräinen suunta?

No Comments

Luen paljon kaunokirjallisuutta. Pääasiassa luen käännöskirjallisuutta. Suomessa on reilut viisi miljoonaa asukasta. Maailmassa 7,5 miljardia. Joka 1500. maapallolla elävä on suomalainen. Olisi hämmästyttävää jos paljon tätä suhdetta enemmän hyvistä kirjailijoista olisi syntynyt Suomeen.

Toisaalta rakastan suomalaista kulttuuria ja suomen kieltä. Olen molemmista tavattoman ylpeä. Ylpeys juuristani kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauempana kotoa olen. Toisaalta ei siitä ole pitkään, kun esi-isäni ja -äitini olivat maahanmuuttajia. Ensin puolalaisia Venäjällä. Sitten venäläisiä Suomessa.

Berliinin muurin kaatuminen oli eräänlainen symboli rajojen murtumiselle. Sitä seurannut digitalous nopeutti muutosta exponentiaalisesti. Yhtäkkiä miltei koko maailma oli tavoitettavissamme kaiken aikaa. Meistä tuli maailmankansalaisia 24/7 – halusimme tai emme.

Suomalainen kauppa on saanut seurata kiusallisen läheltä muurien murtumista. Ostin eilen alennusmyyntikirjani Adlibriksesta parissa minuutissa. Miksi olisin raahautunut tunkkaiseen kivijalkaan tai niiden kökkötraktorin lailla puksuttaviin verkkokauppoihin? Ostan suuren osan vaatteistani kansainvälisistä verkkokaupoista. Lähetys on kotiovellani parissa päivässä. Suomesta toimitus kestää pidempään, on kalliimpi ja joudun usein noutohommiin lähimpään jakelupisteeseen.

Moni suomalainen media- ja markkinointiyritys kaivautui vuosituhannen alussa poteroihin odottamaan kauhean digi- ja some-tsunamin ylimenoa. Yli meni, mutta maailma ei ollut sen jälkeen entisensä. Kaikki näytti lohduttomalta. Multimedia tappoi monomedian. Yleisradion pääkuuluttaja Pentti Fagerholm tiesi sen jo 70-luvulla:

”Ääneni pitäisi nyt kuulua epämääräisestä suunnasta ja monovastaanotossa sen pitäisi häipyä lähes kuulumattomiin.”

Maailma on moniääninen. Se ei muutu yksiääniseksi vaikka pidättäisimme henkeä. Se ei muutu yksiääniseksi vaikka rakentaisimme muurin ympärillemme. Voimme mataa yksin ja köyhdyttää kulttuurimme sukupuuttoon. Tai voimme avata silmämme, korvamme ja sydämemme, ja ymmärtää muuta maailmaa. Ja koska olemme ylpeitä omasta, suomalaisesta kulttuuristamme, saamme kertoa muille siitä ylpeydellä. Elämä on matka. Mutta kuten muistan joskus lukeneni Positiivareiden postikortista: Tärkein matka on tulla puolitiehen vastaan. 20 vuotta sitten miete vaikutti halvalta teepussifilosofialta. Tänään se on arvokas.

 

1107-Berlin-Wall-970-630x420

 

Leave a Reply