Lomakirjojen TOP10

No Comments

Tapanani on ollut joka vuosi arvioida kesälukemistoani. Tässä kesän kymmenen parasta. Näiden lisäksi reppuun osui muutama ihan kiva ja kaksi sivuosumaa.

 

Ian McEwan – Lapsen oikeus ***

Kiehtova aihepiiri itsemääräämisoikeudesta; oikeasta ja väärästä. Taattua McEwania. Mutta jotenkin välityön makua. Tosin vanhenevan avioparin suhdekriisin kuvaus oli koukuttava. Hiukan oikeussalidraamamainen.

 

Anu Kaaja – Muodonmuuttoilmoitus **1/2

Parhaimmillaan hykerryttävä. Mutta vähempi kikkailu olisi riittänyt. Nyt toisin näkemisestä tuli itsetarkoitus ja tarinat itsessään jäivät ohuiksi. Epätasainen, hyvä ja ärsyttävä.

Suomalainen versio George Saundersin Joulukuun kymmenennestä. Joka oli ***1/2

 

Zadie Smith – Risteymiä ***1/2

Hengästyttävä, mutta vilpitön ajankuva muutaman vuoden takaisesta Lontoosta. Suurilta linjoiltaan ennalta arvattava, mutta yksityiskohdissaan ajoittain ilahduttavan yllätyksellinen. Ei ehkä Smithin paras, mutta hyvä.

 

Linda Olsson – Kun mustarastas laulaa ***

Aikuisten tyttöjen kirja. Kaunis, joskin verrattain epäuskottava tarina. Olssonin kirjoitustyyli on helppo ja koukuttava. Verrattuna edellisiin kirjoihin tässä kirjailija ikä näkyi. Aiemmat olivat nuorekkaampia.

 

David Vann – Kylmä Saari *****

Puistattavan hyvä. Ei mitään turhaa. Irmeli Ruuskan loistava suomennos. Bravo!

 

Karl Ove Knausgård – Taisteluni V ****

Ei näihin kyllästy koskaan. Kuin omaa elämäänsä seuraisi. Olenko turtunut vai miksi minusta tuntui, että kierrokset olivat hieman laskeneet edellisistä osista? Ehkä VI:ssa räjähtää.

 

Yahya Hassan – Runot ****1/2

ETTÄ ON IHMISEN PAHA OLLA. Monikulttuurisuuden vastustajat, lukekaa. Sitä arvostavat, lukekaa. Raskasta, mutta totta.

 

Gillian Flynn – Teräviä esineitä ***1/2

Kesän kevyin. Gone Girlin myötä maailmanmaineeseen noussen Flynnin varhaisempaa tuotantoa. Viihdyttävää murhaa. Ei mitään kaunokirjallista juhlaa, mutta pitääkö kaiken ollakaan?

 

Miki Liukkonen – Raivon Historia ****+

Luulen, että hurmaantuisin, vaikka Liukkonen julkaisisi kauppalistansa. Nuoruuden vimma kohtaa kuoleman pelon. Rappiolla on hyvä olla. Vai onko?

 

Daniel Galera – Hyöky *****1/2

Erinomainen kertoja. Epäuskottava juoni muuttui todeksi. Modernia lattarikirjallisuutta, jonka muoto ja tyyli olivat hyvinkin eurooppalaisia, mutta brassi-tvistillä. Rujo ja hauska. Mielenkiintoinen henkilögalleria. Hyvä!

 

920x920

 

Kirjailija David Vann. Kuvaaja Liz Hafalia, The Chronicle.

Leave a Reply