Lomakirjojen TOP10
heinä 27
Tapanani on ollut joka vuosi arvioida kesälukemistoani. Tässä kesän kymmenen parasta. Näiden lisäksi reppuun osui muutama ihan kiva ja kaksi sivuosumaa.
Ian McEwan – Lapsen oikeus ***
Kiehtova aihepiiri itsemääräämisoikeudesta; oikeasta ja väärästä. Taattua McEwania. Mutta jotenkin välityön makua. Tosin vanhenevan avioparin suhdekriisin kuvaus oli koukuttava. Hiukan oikeussalidraamamainen.
Anu Kaaja – Muodonmuuttoilmoitus **1/2
Parhaimmillaan hykerryttävä. Mutta vähempi kikkailu olisi riittänyt. Nyt toisin näkemisestä tuli itsetarkoitus ja tarinat itsessään jäivät ohuiksi. Epätasainen, hyvä ja ärsyttävä.
Suomalainen versio George Saundersin Joulukuun kymmenennestä. Joka oli ***1/2
Zadie Smith – Risteymiä ***1/2
Hengästyttävä, mutta vilpitön ajankuva muutaman vuoden takaisesta Lontoosta. Suurilta linjoiltaan ennalta arvattava, mutta yksityiskohdissaan ajoittain ilahduttavan yllätyksellinen. Ei ehkä Smithin paras, mutta hyvä.
Linda Olsson – Kun mustarastas laulaa ***
Aikuisten tyttöjen kirja. Kaunis, joskin verrattain epäuskottava tarina. Olssonin kirjoitustyyli on helppo ja koukuttava. Verrattuna edellisiin kirjoihin tässä kirjailija ikä näkyi. Aiemmat olivat nuorekkaampia.
David Vann – Kylmä Saari *****
Puistattavan hyvä. Ei mitään turhaa. Irmeli Ruuskan loistava suomennos. Bravo!
Karl Ove Knausgård – Taisteluni V ****
Ei näihin kyllästy koskaan. Kuin omaa elämäänsä seuraisi. Olenko turtunut vai miksi minusta tuntui, että kierrokset olivat hieman laskeneet edellisistä osista? Ehkä VI:ssa räjähtää.
Yahya Hassan – Runot ****1/2
ETTÄ ON IHMISEN PAHA OLLA. Monikulttuurisuuden vastustajat, lukekaa. Sitä arvostavat, lukekaa. Raskasta, mutta totta.
Gillian Flynn – Teräviä esineitä ***1/2
Kesän kevyin. Gone Girlin myötä maailmanmaineeseen noussen Flynnin varhaisempaa tuotantoa. Viihdyttävää murhaa. Ei mitään kaunokirjallista juhlaa, mutta pitääkö kaiken ollakaan?
Miki Liukkonen – Raivon Historia ****+
Luulen, että hurmaantuisin, vaikka Liukkonen julkaisisi kauppalistansa. Nuoruuden vimma kohtaa kuoleman pelon. Rappiolla on hyvä olla. Vai onko?
Daniel Galera – Hyöky *****1/2
Erinomainen kertoja. Epäuskottava juoni muuttui todeksi. Modernia lattarikirjallisuutta, jonka muoto ja tyyli olivat hyvinkin eurooppalaisia, mutta brassi-tvistillä. Rujo ja hauska. Mielenkiintoinen henkilögalleria. Hyvä!
Kirjailija David Vann. Kuvaaja Liz Hafalia, The Chronicle.
Uusimmat kommentit