25 vuotta oikeistoliberaalia arkea

No Comments

Yrittäjäurani aikana Neuvostoliitto on hajonnut, valuuttalainat ovat vieneet kymmenet tuhannet suomalaisyrittäjät velkavankeuteen, teknokupla on puhjennut ja kaksoistornit sortuneet. Kun niistä selvittiin, kaatui Lehman Brothers ja sen jälkeen eskaloitui eurokriisi. Työnantajat ovat repineet taantumissa tarvittavat säästöt työntekijöittensä selkänahasta. Oikeistoliberaalit yrittäjät ovat nauttineet helposta elämästään ja osinkotuloistaan skumppalasit kädessä.

Olen oikeistoliberaali. Olen yrittäjä. Minun tarinani on toinen. Se on monen muunkin tarina.

Opintojen jälkeen ajauduin sattumalta yrittäjäksi hyvin nuorena. Pian Suomi ryömi 90-luvun syvimmässä lamassa, yritin, perustin perhettä. Ei ollut helppoa. Ajoittain oli kohtuuttoman vaikeaa. Ei ollut mahdollisuutta pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Vuosia ainoa tavoite oli selviytyä seuraavaan päivään. Asiakaspalaveri oli Salossa, mutta bensa riitti vain Paimioon. Onneksi pullopanteilla saatiin kerättyä viimeiset 20 kilometriä. Muistan kertoja, jolloin palkkarahoja ei ollut tilillä. Ei edes näkyvissä. Kävimme lunastamassa Kukkura-merkeillä bonukset ja jaoimme laihan saaliin henkilökunnan kesken. Meidät häädettiin vuokratilastamme kesken asiakaspalaverin. Se ei ollut suurin huoli. Rahoitusyhtiö oli vienyt tietokoneet sitä ennen. Kävimme lunastamassa ne takaisin seuraavana päivänä.

Jollakin ihmeellä saimme turvattua työsuhteet. Työntekijät joustivat, työnantaja jousti. Verottaja pyysi oikeistoliberaalin yrittäjän luokseen joskus 90-luvun puolivälissä. Minulta tivattiin, miten on mahdollista, että nelihenkinen perhe voi elää niin vähillä tuloilla, mitä meillä oli. Epäiltiin, että nostan tuloja pimeästi. Sanoin totuuden: ”On pakko elää, kun ei enempääkään ole.” Selitys kelpasi.

Sitten meni pari vuotta paremmin. Oikeistoliberaali palkkasi uusia työntekijöitä. Tuli uusi lama. Taas säästettiin puolin ja toisin. Kun kaksoistornit kaatuivat ja ihmiset olivat huolestuneita koko maailman tulevaisuudesta, sanoin, että työpaikastanne teidän ei tarvitse olla huolissaan. Ajattelin, että jotain turvaa lojaaleille työkavereille tulee tarjota. Se tuli kalliiksi. Työt loppuivat, palkanmaksu jatkui. Yritimme tehdä uutta kauppaa yötä päivää. Jotenkin selvisimme.

Kalliiksi tuli myös finanssikriisi. Pyrimme säilyttämään akuutissa talouskurjuudessa mahdollisimman monta työpaikkaa. Oikeistoliberaali tinki ensin loungesta, sitten mansikoista. Skumppakin nautittiin lopulta pussista. Sitten sitä ei nautittu ollenkaan. Mutta selvisi sitä ilmankin. En ole koskaan niin välittänytkään kuplivasta.

Yrittäjä ei koskaan siirtänyt voittojaan veroparatiiseihin, ei osannut eikä halunnut käyttää verokonsultteja. Hän luotti aina lapsenuskoisesti siihen, että huomenna on parempi päivä. Monesti olikin. Yhdessä uskollisten työkavereiden ja asiakkaiden kanssa on pärjätty. Helppoa ei ole ollut, mutta pitäisikö ollakaan. Se joskus jurppii, että yhä joku leimaa oikeistoliberaalin yrittäjän työntekijän viholliseksi.

Yrittäjällä ja työntekijällä voi olla erilaiset äänenpainot, mutta molempien tavoite on yhteinen. Kummankaan päämäärä ei ole toista jalompi. Työntekijä ei ole aina oikeassa eikä työnantaja väärässä. Arvon mekin ansaitsemme. Molemmat.

 

1092727

 

 

Leave a Reply