Katsoa saa, muttei koskea

No Comments

Kesäisin kotiin tullessani avaan makuuhuoneen terassille avautuvat ovet aina apposelleen. Oviaukosta tulvii sisään raikasta ilmaa ja lehtometsän moniäänistä linnunlaulua. Ja aika usein soraääniä. Terassimme antaa etelään eikä meillä ole rajanaapureita. Tonttimme rajoittuu puistoon ja luonnonsuojelualueeseen. Eilen tonttimme reunalla oli ovet avatessani kahdeksan hengen ryhmä ventovieraita ihmisiä arvostelemassa taloamme ja ottamassa siitä kuvia. Tunkeilijat eivät voineet nähdä minua, mutta minä kuulin heidät, sillä he eivät kuiskanneet. Matkaakin raakkujiin oli alle 10 metriä. Olen tottunut pällistelijöihin, sillä talomme sijaitsee vilkkaan ulkoilureitin varrella ja on yksi historian suosituimmista asuntomessutaloista. Kirsikkana kakussa on muutama vuosi tekemämme laajennusosa, joka herättää ohikulkijoissa riemunkiljahduksia ja inhonparahduksia. Saisivat pitää tunteet sisällään. Kommentit kuuluvat kiusallisen hyvin sisälle avonaisista ovista. Tänään illalla kaksi kyylää loikki pusikossa ”keräämässä kukkia”. Kun kävin muutaman hetken kuluttua kastelemassa postilaatikon päällä olevat kukat, rouvat olivat siirtyneet jo talomme kadun puolelle katkomaan kukkia meidän syreeneistämme. He pahastuivat kun käskin heitä irrottamaan näppinsä minun kukistani. Katsoa saa, muttei koskea, sanon minä. Jokainen meistä ansaitsee kotirauhan.

Kotiaiheesta toinen asia. Remontti ja sisustusohjelmissa kodit tuunataan aina tavaraa vähentämällä ja maalamalla pinnat valkoisiksi. Varmasti toimivia keinoja. Suurin ilmapiiriin vaikuttava yksittäinen tekijä on kuitenkin puhtaat ikkunat. Tänään meillä on sellaiset.

 

FOTBB3F

Leave a Reply